Kuvat: Kim Kauppinen / Kuulu

“Tiedän, mitä lapsuus voi ihmiselle tehdä”

”Jokainen meistä syntyy ihanana ja hyvänä. Kaikki ei kuitenkaan aina mene putkeen. Elämä muokkaa meitä, mutta jokaisesta on kuitenkin löydettävissä paljon hyvää.

Olen lähtöisin Helsingin Puistolasta. Täällä olen yhä. Välillä kävin kääntymässä Helsingin Arabiassa, Järvenpäässä ja Vantaalla.

Minulla oli hyvä lapsuus. Molemmissa isoäideistäni huokui rauhallisuus, kun he kertoivat keinutuolissa istuen tarinoitaan. Siitä on ollut hyvä ammentaa tänäkin päivänä.

Haluaisin, että jokainen lapsi saisi tuntea olevansa ihana ja arvostettu.

Sain äidiltäni positiivisen luonteen. Sellaisen, ettei asioita jäädä märehtimään, eikä periksi anneta. Äidilläni oli monenlaisia huolia, hän näki sodan ja puutteen. Ikinä hän ei kuitenkaan valittanut, vaan mietti, mistä ruokaa voisi saada.

Isäni sairastuminen ja kuolema olivat käänteentekevä hetki elämässäni. Vanhemmat sisarukset pääsivät opiskelemaan, mutta minun koulunkäyntiini ei ollut varaa. Päätin kouluttaa itse itseni.

Olin töissä 43 vuotta saman pankin palveluksessa. Aloitin kesäapulaisena ja lopetin konttorinjohtajana. Olen ollut kauhea työnarkomaani. Työelämä ja esimiesasema opettivat kuitenkin paljon ihmisten erilaisuudesta. Lapsuus vaikuttaa siihen, miten kohtaamme muita ihmisiä. Olemme kaikki elämämme ja kasvatuksemme tulos.

Jokainen lapsi on ihana ja hyvä

Lapset ovat aina olleet todella tärkeitä minulle. Minulla on kaksi lasta ja kuusi lastenlasta. Vanhin lapsenlapsistani on täysi-ikäinen ja nuorin puolivuotias. Kaikki ovat niin erilaisia persoonia: yksi on rauhallinen ja toinen tuuliviiri. Jokaisella on omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Jokainen on erilainen, mutta kaikkien kanssa voi syntyä yhteys.

Kaikilla lapsilla ei ole elämässään samanlaiset lähtökohdat. Se riipaisee. Oma tyttäreni on eronnut, ja siinä on mummun tukea ja turvaa tarvittu.

Haluaisin, että jokainen lapsi saisi tuntea olevansa ihana ja arvostettu. Valitettavasti näin ei aina ole. Olen yrittänyt auttaa lapsia ja perheitä toimimalla kuukausilahjoittajana useammassa paikassa.

Monta tapaa olla mummu

Kun jäin kolme vuotta sitten eläkkeelle, tuloni pienenivät. Halusin silti auttaa lapsia jollain tavalla. Mietin: “jos vain löytyisi paikka, jossa voisi vaikuttaa”.

Sattumien kautta SOS-Lapsikylästä soitettiin minulle ja kysyttiin, haluaisinko tulla mukaan. Innostuin heti. Pääsin mukaan Mummun ja vaarin tupatoimintaan.

Tupa on vanhemmille hengähdyshetki. Se on paikka, jossa voi jakaa ja tuntea. Keskustelemme siitä, mitä kukin on kohdannut elämässään. Olen myös kova leikkimään, enkä ole ensimmäisenä menossa keittiöön.

Nautin, että olen löytänyt yhteisön, joka jakaa arvoni.

Nyt korona-aikaan luen keskiviikkoisin lapsille satuja etänä. Olen rakentanut tänne kotiini studion. Kun heittäytyy, se opettaa kummasti.

Ei ole itsestäänselvyys, että saa olla mummo tai vaari. Ei ole vakiomallia olla isovanhempi, tärkeää on ihmisten arvostus ja ymmärrys.

Haluan kannustaa kaikkia mukaan, jos vain tuntee tarvetta auttaa. Uusista kohtaamisista saa itse paljon, mutta se ei ole se, mitä toiminnasta haen. Haluan auttaa muita. Nautin, että olen löytänyt yhteisön, joka jakaa arvoni.

Ei myytävänä

En haaveile maallisesta mammonasta. Rahan kerääminen vain itseä varten suututtaa minua hirveästi. Minulle on tärkeää, että Suomessa pidetään kiinni hyvinvointiyhteiskunnasta. Tuntuu, että viime vuodet ovat olleet sellaisia, että itselle kaikki, ei niin muista väliä. Vaikka sitten kepulikonstein. Siinä ei ole mitään yhteisöllisyyttä tai oikeita arvoja.

Tasa-arvo ja erilaisten ihmisten kunnioittaminen on kaiken perusta. Pyrin omalla esimerkilläni näyttämään erilaisten ihmisten arvostamista. Erilaisuutta ei tarvitse pelätä.

Toivon, että ihmiset oppisivat ajattelemaan aivan itse. Itselleni on tärkeää, että otan asioista selvää ja muodostan itse omat mielipiteeni. Se ei ole miellyttänyt kaikkia. En kuitenkaan voi myydä arvojani, jotta olisin muiden hyväksymä. Kun pitää arvoistaan kiinni, on helppoa olla itsensä kanssa.

Päivääkään en vaihtaisi pois

Elämässäni on ollut isoja haasteita. Aikanaan minua kiusattiin koulussa. Olen kuitenkin saanut kotoa hyvän itsetunnon. Jos joku haukkuu rumaksi, se ei hetkauta minua. Jos mokaan, lähden miettimään, mitä voisin oppia. Kun on elämälle utelias, ei siinä jouda paljoa omaan napaan tuijottamaan.

Kohtasin lasteni isän 15-vuotaana. Hänen rankka lapsuutensa näkyi alkoholin käyttönä. Kun mieheltäni loppuivat voimat, yritin auttaa häntä. Olimme yhdessä 32 vuotta.

Ero oli iso pettymys. Opin, ettei toisen puolesta voi tehdä päätöksiä. Täytyy oppia, että jokainen kantaa lopulta vastuun itse. Täytyy antaa toisen mennä.

Täytyy uskaltaa elää ja kukoistaa.

Olen iloinen siitä, että olemme edelleen hyviä ystäviä. Olisin toivonut, että olisimme voineet olla yhdessä lopun ikämme. Nyt olemme mummu ja vaari. En silti vaihtaisi päivääkään pois. Sain lapset ja lapsenlapset sekä ymmärrystä elämään.

Tiedän, mitä lapsuus voi ihmiselle tehdä. En siksi halua tuomita ketään. Kaikille ei ole annettu samoja mahdollisuuksia.

Kenen elämää elät?

Kun jää eläkkeelle, on vielä elämää paljon edessä. Kannattaa heittäytyä uusiin ympyröihin ja olla avoin. Niin voi saada paljon aikaiseksi.

Jokainen voi tehdä elämästään ihan omanlaisensa. Kannattaa miettiä, onko tämä juuri sitä elämää, jota olen halunnut. Vai olenko vain lähtenyt muiden mukaan. Itsekin kokeilin golfia, mutta ei se ollut minun juttuni.

Täytyy uskaltaa elää ja kukoistaa. Nyt minä olen päässyt kukoistamaan. Olen uskaltanut päästää irti, eikä se ole itsekkyyttä. Vaikka ero on rankka, siinä annetaan mahdollisuus myös toiselle.

Olen onnellinen perheestäni ja siitä, että elämässäni on uusi kumppani. Olemme matkustelleet paljon yhdessä. Ennen olin matkustellut vain Pohjoismaissa, nyt olen nähnyt maailmaa enemmänkin. Saan läheisiltäni rakkautta, kiitosta ja lämpöä. Tyttäreni yllätti minut hankkimalla liput SuomiLOVE-ohjelmaan. Ennen lähtöä hän kyseli, mitä laitan päälleni. Mietin, että ei kai sen väliä, kun ei ne yleisöä kuvaa. En ollut käynyt kampaajalla, olin au naturel.

Mutta minä en ollutkaan vain yleisöä. Puhelimeeni tuli viesti, jossa Elastinen sanoo, että Riitta, sinulla on supervoimia. Häntä fanitan oikeasti, sanoituksissa on kannustusta ja rakkautta. Se on kaikki, mitä pitää ollakin tässä elämässä. Kaikki olivat tienneet, paitsi minä: lapseni, lastenlapset ja ex-mies. Tytär vei minua 6-0. Se oli hänen tapansa sanoa: kiitos.

Minun näköiseni eläkkeellä oleminen on sitä, että saan olla mukana yhteiskunnassa. Olla hyödyksi ja auttaa muita. Toisten ihmisten neuvominen ei auta. Hymy riittää. Ja kuuntelevat korvat.

Minulla on ollut hyvä elämä. Toivon, että sitä on vielä paljon jäljellä. Äitini eli 96-vuotiaaksi ja isomummoni 100-vuotiaaksi.

Olen saanut apua, kun olen sitä tarvinnut. Nyt on minun vuoroni auttaa.”

Teksti: Suvi Pärnänen
Kuvat: Kim Kauppinen / Kuulu

Lähellä

SOS-Lapsikylän Lähellä-hanke tuo yhteen vapaaehtoisina toimivat ikäihmiset ja lapsiperheet. Hankkeen tavoitteena on eri alueiden välisen eriarvoisuuden vähentäminen, positiivisen mielenterveyden edistäminen eri ikäryhmissä sekä vuorovaikutuksen ja verkostoitumisen mahdollistaminen niin vertaisten kuin eri ikäryhmienkin kesken.