Tietoa

Monenlaiset tekijät ja mekanismit rajoittavat ihmisten osallisuutta yhteiskuntaan, estävät ihmisiä käyttämästä kykyjään ja voimavarojaan ja kaventavat ihmisoikeuksien toteutumista. Eriarvoisuus eri sosioekonomisten ryhmien välillä näkyy lähes kaikilla hyvinvoinnin ja terveyden ulottuvuuksilla. Eriarvoisuus on myös piiloista, sosiaalisesti määrittyviä asemia, intressejä ja pyrkimyksiä.

Resurssien eriarvoisuus näkyy esimerkiksi koulutusmahdollisuuksien, tulojen, vanhempien antaman taloudellisen ja kulttuurisen pääoman sekä yhteiskunnallisen vallan eriarvoisena jakautumisena.
Elämänehtojen eriarvoisuus tarkoittaa, että esimerkiksi korkeampi sairastavuus, lyhyempi eliniänodote tai ruoan vähyys ovat toisille todennäköisempiä kuin toisille.

Ihmisarvon eriarvoisuus ilmenee riippumattomuudessa ja vapaudessa tehdä päätöksiä sekä siinä, miten ihminen saa arvostusta osakseen. Eriarvoistamisen välineitä ovat muun muassa sukupuoli, ikä, etninen tausta, seksuaalinen suuntautuminen ja toimintakykyisyys.

Arvokas-ohjelma pyrkii tunnistamaan ja tuomaan esille erityisesti rakenteellista eriarvoisuutta, eli eriarvoisuutta luovia ja ylläpitäviä päätöksiä, järjestelmiä ja käytäntöjä. Tuomme esiin ylisukupolvista ja sosiaaliseen asemaan liittyvää eriarvoisuutta ja puhumme eriarvoisuudesta kokemuksellisesti. Ydintavoitteemme on sekä kokemuksellisen että yhteiskunnallisen eriarvoisuuden väheneminen.

Mukaillen Therborn 2014 ja 2019

Osallisuuden kokemus muodostuu, kun tunnemme olevamme tasavertaisia jäseniä yhteiskunnassa sekä omissa yhteisöissämme, kuten työpaikalla, harrastuspiireissä ja naapurustossa. Osallisuus ei toteutuakseen vaadi aktiivista osallistumista, vaan jokainen voi osallistua yhteisöihinsä omien voimavarojensa mukaan.

Osallisuuden kokemus tukee hyvää elämää ja terveyttä. Sitä vahvistaa esimerkiksi riittävä toimeentulo sekä mahdollisuus samoihin asioihin kuin muillakin yhteiskunnan jäsenillä: terveyteen, koulutukseen, työhön, kotiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Sitä lisää tunne siitä, että muut arvostavat meitä ja luottavat meihin sekä varmuus siitä, että voimme ilmaista mielipiteemme ja halutessamme vaikuttaa itseämme koskeviin asioihin.

Arvokas-ohjelma tunnistaa osallisuuteen liittyviä yhteiskunnallisia mekanismeja ja sitoutuu viestintä- ja vaikuttamistyöhön osallisuuden vahvistamiseksi.

Useampi kuin joka kymmenes suomalainen on pienituloinen*. Käytettävissä olevan rahan määrän vähyys rasittaa erityisesti työelämän ulkopuolella olevia, eläkeläisiä, opiskelijoita sekä yhden huoltajan lapsiperheitä. Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on toistuvasti moittinut Suomen sosiaaliturvaetuuksien vähimmäistasoa riittämättömäksi. Matala perusturvaetuuksien ja asumistuen taso näkyy kasvavina toimeentulotuen menoina ja asiakasmäärinä.

Köyhyyden käsite sisältää tulojen ja varallisuuden niukkuuden, mutta ottaa huomioon myös esimerkiksi velkaisuuden, kulutustarpeet ja ihmisen omaa kokemusta kuvaavan tiedon. Siksi Arvokas-ohjelma puhuu pienituloisuuden sijaan köyhyydestä.

Suhteellinen köyhyys tarkoittaa yksilön tai ryhmän selkeää huono-osaisuutta verrattuna muun väestön keskimääräiseen elintasoon tai elintapaan. Arjesta selviytyminen ja yhteiskunnan taloudellisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin toimintoihin osallistuminen on vaikeaa. Köyhyyteen liittyy häpeän tunnetta, näköalattomuutta, sosiaalista vetäytymistä ja vaikeuksia ajaa omia oikeuksiaan.

Arvokas-ohjelmassa köyhyys nähdään laajasti sekä taloudellisena niukkuutena että kokemuksellisena huono-osaisuutena ja syrjään jäämisenä. Tuomme esille köyhyyden vaikutuksia ihmisten toimintamahdollisuuksiin ja osallisuuteen, ja etsimme rakenteellisia ratkaisuja köyhyyden vähentämiseen. Puhumme köyhyyteen liittyvistä ennakkoluuloista ja tuomme esille niitä moninaisia syitä, jotka köyhyyteen voivat johtaa.

*Tilastokeskus, Tulonjakotilasto

Jopa joka viides suomalainen tuntee itsensä yksinäiseksi*. Yksinäisyys on ikään kuin kuilu toivottujen ja olemassa olevien sosiaalisten suhteiden välillä ja tunne ulkopuolisuudesta ja erillisyydestä. Ihminen voi olla yksinäinen, vaikka olisi sosiaalisten suhteiden ympäröimä. Yksinäisyys liittyy myös elämäntilanteisiin, muutoksiin ja kriiseihin: yksinäisyyttä voi kokea koulukiusaamisen seurauksena, vanhuudessa, vanhemmuudessa tai sairauden myötä.

Yksinäisyys vaikuttaa monien sosiaalisten ongelmien taustalla ja on niille niin sanottu juurisyy. Pitkittynyt yksinäisyys saa aikaan muun muassa terveysongelmia, sosiaalisia pelkoja, työttömyyttä ja velkaantumista. Yksinäisimmät ihmiset löytyvät yhteiskunnan köyhimpien ja huono-osaisimpien joukosta.

Arvokas-ohjelma pyrkii tunnistamaan yksinäisyyttä sekä eriarvoisuuden syynä että seurauksena. Vastaamme yksinäisyyteen saattamalla ihmisiä yhteen ja osallisiksi. Tarkastelemme yhteiskuntaa näkökulmista, jotka vahvistavat yhteisöllisyyttä yksilökeskeisyyden sijaan.

*Tilastokeskus, Elinolotilasto

Ulossulkemisella tarkoitamme yksilöiden ja ryhmien kokemuksia kiusatuksi tulemisesta sekä sellaisia rakenteellisia mekanismeja, jotka jättävät jotkin yksilöt tai ryhmät ulos yhteiskunnasta tai sosiaalisesta elämästä.

Kiusaaminen voi kohdistua yksilöön tai ryhmään sanallisesti, fyysisesti tai eleiden kautta. Vihapuhe on sekä yksilön kiusaamista ja vainoa että esimerkiksi vähemmistöihin kohdistuvaa vihaa tai suvaitsemattomuutta. Kiusaaminen voi aiheuttaa itsetunnon ja itsearvostuksen alenemista, masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta.

Ulossulkeminen tarkoittaa henkilöön tai ryhmään liittyvän ominaisuuden tai sosiaalisen määrittelyn perustella tapahtuvaa syrjintää. Se on sosiaalista ulos jättämistä, jolla evätään oikeus osallistua, toimia tai toteuttaa itseään. On myös rakenteellista ulossulkemista, joka liittyy esimerkiksi etuus- ja palvelujärjestelmiä koskeviin ehtoihin tai yhteiskunnan instituutioiden toimintaan. Rakenteellista ulossulkemista tapahtuu myös välillisesti, kun esimerkiksi tehtyjen päätösten epäsuoria eriarvoistavia vaikutuksia eri ihmisryhmille ei tunnisteta. Ulossulkemisen seurauksena ihmisten perus- ja ihmisoikeudet eivät toteudu yhdenveroisesti.

Arvokas-ohjelmassa lähestymme ulossulkemista kokemuksellisesti. Tuomme esille tilanteita, joissa kiusaamista ja ulossulkemista tapahtuu ja pohdimme, miten niitä voisi vähentää ja ennalta estää. Etsimme toimintatapoja ja -malleja, jotka vahvistavat ulos suljettuja ja heidän toimintaedellytyksiään. Pyrimme vaikuttamaan yhteiskunnan asenneilmapiiriin ennakkoluuloja ja syrjintää vähentävästi.

Yhdenvertaisuus tarkoittaa sitä, että me kaikki olemme samanarvoisia. Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa ihmisen arvoon ei vaikuta esimerkiksi sukupuoli, ikä, alkuperä, kansalaisuus, kieli, vakaumus, mielipide, terveydentila, toimintakyky tai seksuaalinen suuntautuminen.

Arvokas-ohjelma korostaa toiminnassaan ihmisten yhdenvertaisuutta ja tuo esille tapoja, joilla eriarvoisuutta voidaan kitkeä.
Arvokas-ohjelma tunnistaa osallisuuteen liittyviä yhteiskunnallisia mekanismeja ja sitoutuu viestintä- ja vaikuttamistyöhön osallisuuden vahvistamiseksi.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on sitä, että jokaisella on lähtökohdistaan ja elämäntilanteestaan riippumatta yhtäläiset mahdollisuudet toimia yhteiskunnassa, vaikuttaa ja toteuttaa itseään. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus voi toteutua, kun kannamme vastuuta toisistamme ja siitä, että jokaisella meistä on yhtäläiset mahdollisuudet onnistua elämässä.

Arvokas-työn lähtökohtana on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisääminen ja siihen liittyvien epäkohtien esille nostaminen.

Kuuntelemalla ja keskustelemalla rakennamme parempaa maailmaa.

Moniarvoisuus tarkoittaa sitä, että olemme avoimia myös muille kuin omille näkemyksillemme ja olemme valmiita kohtaamaan myös itselle vieraita ajatuksia ja kulttuureja. Jokainen – lähtökohdista ja tilanteesta riippumatta – hyväksytään ja jokaista kunnioitetaan sellaisena kuin on.

Arvokas-ohjelmassa tunnistetaan ihmisten moninaisia lähtökohtia, tarpeita ja elämäntilanteita ja vaikutetaan siihen, että erilaiset tarpeet tulevat kuulluksi myös yhteiskunnallisesti.

Jokaisella ihmisellä on vahvuuksia, taitoja ja voimavaroja. On kyse näkökulmasta: nähdäänkö ihmisessä ne – vai heikkoudet, menetykset ja toimintakyvyn vajeet.

Voimavaroihin keskittymällä voidaan esimerkiksi tukea sairastuneen tai vammaisen ihmisen kuntoutumista ja itsemääräämisoikeutta sekä tarjota haasteellisessa elämäntilanteessa olevalle mielekästä tekemistä tai työtä. Voimavarojen tunnistaminen ja näkyväksi tekeminen on yhteydessä osallisuuden kokemuksiin.

Arvokas-ohjelma perustuu voimavaralähtöisyyteen. Toimimme ja viestimme ihmisten ja yhteisöjen voimavaroja tunnistaen ja esille nostaen.