fbpx
Kuva: Emmi Virtanen

Anju ei anna periksi

Jyväskylä on Faridabadiin verrattuna kylmä kaupunki. Ihmiset ympärillä puhuvat outoa kieltä, eikä ruoka maistu samalta kuin kotona.

Anju Sharma on katsonut kirjasta, missä Suomi on. Sieltä on kotiin pitkä matka, 6706 kilometriä.

Sharman mies on saanut työpaikan Suomesta, joten edessä on hyppy tuntemattomaan. Pariskunta pakkaa tavaransa, nappaa kainaloon pienen tyttärensä ja hyvästelee perheensä.

Aluksi Anju puhuu englantia, ja sopeutuminen tuntuu hitaalta. Kotimaassaan hänellä oli työpaikka opettajana, mutta nyt töitä ei ole. Kaiken uuden keskellä Anju pitää tiukasti mielessään ajatusta: kun pysyy positiivisena, asiat menevät kyllä hyvin.

Nyt, kuusi vuotta myöhemmin, Anjua hymyilyttää. Englanti on vaihtunut suomen kieleen.

“Minulla kaikki meni hyvin ja helposti.”

Outo kieli tuotti aluksi hankaluuksia, mutta ihmisten avuliaisuus ja kärsivällisyys yllättivät ja auttoivat eteenpäin. Vuosien aikana Anju on saanut ystäviä, työpaikan koulunkäyntiavustajana ja toisen tyttären.

Jyväskyläläisestä Monikulttuurikeskus Gloriasta Anju sai opettajan, joka auttoi häntä suomen kielen kiemuroissa.

“Lupasin hänelle silloin, että kun opin suomen kielen, puhun hänelle vain suomea.”

Luonnosta löytyi ystäviä ja uusi kieli

Pari vuotta sitten naistenpäivänä Anju tapaa kaksi naista, Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry:n Luontovoimaa!-hankkeen Jennin ja Tiinan. Yhdessä vapaaehtoisten luontoystävien kanssa maahanmuuttajanaiset, Anju yhtenä heistä, kävelevät yhdessä Jyväskylän lähiluonnossa. Kotiäidin arkeen tulee odotettu oma hetki.

Luonnossa oppii niin paljon.

Tulee uusia tapaamisia. Naiset kävelevät, puhuvat ja ystävystyvät. Tulee korona, mutta naiset kävelevät silti. Yksin, kuka missäkin, luurit korvillaan. Etänä, mutta yhdessä.

Puheensorinan keskeltä voi erottaa monta eri kieltä, mutta pikkuhiljaa suomen kieli alkaa vahvistua. Naiset puhuvat kulttuurista, luonnosta ja ruoanlaitosta. Anjun mukaan ihmiset oppivat eri tavalla, eikä pulpetissa istuminen ole se ainoa toimiva keino.

“Luonnossa oppii niin paljon”, Anju sanoo.

Eräänä päivänä Anju työntää vastasyntynyttä vauvaansa lastenvaunuissa, ja näkee tutun hahmon. Se on hänen Gloriassa tapaamansa opettaja. Vihdoin hän voi toteuttaa lupauksensa ja puhua hänen kanssaan suomeksi.

Rakas, kiireinen arki

Tavallisena arkipäivänä Anjun herätyskello soi puoli kuudelta. Toinen lapsista menee päiväkotiin, toinen kouluun. Vanhemmat rientävät työpaikoilleen ja odottavat illalla koittavaa yhteistä aikaa.

“Perheelle pitää antaa aikaa ja lapselta kysyä, miten hänen päivänsä on mennyt.”

Viikonloppuisin Anju kutsuu ystäviä kylään juhlimaan ja syömään. Ja kun aikaa jää, Anju rentoutuu rakkaan harrastuksensa joogan parissa. Muutama aurinkotervehdys tuo kaivatun hengähdystauon kiireisen arjen keskelle.

Unelmia täytyy tavoitella.

Jos Anju saisi sanoa jotain kuuden vuoden takaiselle itselleen, hän neuvoisi pysymään positiivisena. Hän kehottaisi olemaan luotettava, koska silloin saa luotettavia ystäviä. Hän kannustaisi etsimään järjestön, josta voi löytää apua kielen oppimiseen.

Nyt Anju toivoo, että elämä jatkuu juuri tällaisena. Hän haaveilee opettajan työstä. Kotimaastaan hän kaipaa ruokaa ja perhettään. Sukulaisiaan hän ei ole koronan vuoksi nähnyt kahteen vuoteen. Tauolla on ollut kaikki muukin matkustaminen, ja esimerkiksi haave joulupukkikylän näkemisestä ja revontulista.

Unelmat voivat toteutua

Uusiin ihmisiin tutustuminen on Anjun mukaan ollut avainasemassa sopeutumisessa. Kun on rohkeasti astunut ovesta ulos ja lähtenyt mukaan, on saanut apua, tukea ja ystäviä.

Anjun salaisuus on myös periksiantamattomuus.

“Jos haluat jotain, pitää yrittää ahkerasti. Unelmia täytyy tavoitella. Yhtenä päivänä se käy toteen.”

Myös uteliaisuus on puskenut Anjua eteenpäin. Viime vuonna hän oppi luistelemaan ja hyppäsi ensimmäistä kertaa hevosen selkään. Koskaan ei voi tietää, miten käy, mutta usein voi käydäkin oikein hyvin.

“En aina tiedä, osaanko, mutta ainakin haluan yrittää.”

Teksti: Suvi Pärnänen
Kuvat: Emmi Virtanen

Luontovoimaa!

Naiset kartuttavat voimaa ja iloa arkeen jyväskyläläisessä Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry:n Luontovoimaa!-hankkeessa. Eri kulttuureista tulevat naiset liikkuvat lähiluonnossa yhdessä käyttäen luonto- ja taidelähtöisiä menetelmiä. Kävelyn ja luonnossa oleskelun avulla tutustutaan ja nautitaan luonnon tarjoamasta hyvinvoinnista ja kasvatetaan omia voimavaroja. Kantasuomalaiset naiset voivat kouluttautua luontoystäviksi maahanmuuttajanaisille ja siten edesauttaa heitä uusien sosiaalisten suhteiden muodostamisessa.