Catharina Zühlke: “Äiti sanoi, että asioilla on tapana järjestyä”
Elämällä on sellainen kummallinen taipumus, että asiat tapahtuvat usein samalla kertaa. Vuosi 2013 oli laulaja Catharina Zühlkelle juuri sellainen.
Alkuvuodesta äidin terveydentilassa tapahtuu jotain. Tulee outoja oireita, puutumista. Tulee lääkärikäyntejä ja tutkimuksia.
Tulee kesä. Äidin oireet eivät helpota, mutta sairauden nimi pysyy mysteerinä. Koko perhe toivoo, ettei kyse olisi mistään vakavasta.
Musikaalisesti lahjakas Catharina on keskellä Idols-kilpailua, ja hän pärjää siinä hienosti.
Idols-kilpailijoille arvotaan kappaleet, ja Catharinalle osuu Christina Aguileran Hurt.
Hän nousee lavalle ja laulaa. Äiti istuu yleisössä ja itkee suunnattomasti.
“On kuin olisin vasta eilen nähnyt kasvosi. Kerroit, kuinka ylpeä olet, mutta kävelin pois. Jos vain olisin tiennyt, mitä tiedän tänään.”
Esityksen jälkeen äiti kertoo, että hän on saanut diagnoosin. Se on ALS. Äiti ja tytär istuvat kotona olohuoneessa ja kuuntelevat Aguileran kappaletta. Se on kappale kivusta ja menetyksestä. Mikä ironia.
Catharina saa poikkeuksellisesti luvan keskeyttää Idols-kilpailun, mutta hän ei halua jättää peliä kesken.
“Ehdin viettää aikaa äidin kanssa myöhemmin”, hän ajattelee.
On syksy ja Catharina sijoittuu viidenneksi.
Joulukuussa äiti kuolee.
Kohti uutta
Nyt, yli kuusi vuotta myöhemmin, Catharina istuu siinä samassa olohuoneessa ja hymyilee.
Elämässä tapahtuu taas, mutta onneksi ne asiat ovat hyviä. Catharina on yksi Uuden Musiikin Kilpailun finalisteista, ja kalenteri on tukossa kuvauksista ja haastatteluista.
Äidin menehdyttyä suru iski voimalla. Silti Catharina antaa raskaisiin hetkiin neuvon: anna surun kulkea mukana, se helpottaa kyllä.
“Silloin en olisi voinut uskoa, että olen nyt tällaisessa tilanteessa.”
UMK toi elämään paitsi mahdollisen Euroviisu-ehdokkuuden, myös jotain muuta ainutlaatuista. ALS ja elämä -hankkeen Kaisu Lähteenmäki luki sattumalta Catharinan haastattelun ja siitä tiedon, että hänen äitinsä on sairastanut ALSin. Lähteenmäki otti yhteyttä laulajaan.
Löytyi jotain, mitä Catharina ei tiennyt olevan olemassakaan.
Kupla puhkeaa
Kun äiti sairastui, on kuin koko perhe olisi kääriytynyt omaan kuplaansa. On kuin maailmassa ei olisi ketään muuta samassa tilanteessa. Kaikki tieto piti etsiä itse, ei ollut vertaistukea tai tietoa muista sairastuneista.
“Olin 22-vuotias ja kaikki perheen roolit muuttuivat. Minusta tuli perheen kannattelija.”
Sairauden myötä läheiset muuttuivat äidille entistä tärkeämmiksi. Yksi raskaimmista asioista äidille oli itsenäisyyden menetys ja se, kuinka ihmisten suhtautuminen vähitellen muuttui.
Pyörätuolissa hän oli osalle ihmisistä näkymätön. Sosiaaliselle ja valloittavalle äidille se oli kova paikka.
Aiemmin kauppakeskuksia inhonnut äiti alkoi pitää niistä. Siellä hän sai taas olla ihmisten ja elämän keskellä.
Kun Catharina sai tietää ALS ja elämä -hankkeesta, hän ei ollut uskoa korviaan.
“Minulla meni kylmät väreet, kun kuulin tästä.”
Ei tarvitse esittää vahvaa.
Catharina ja koko perhe elivät äidin sairautta yksin. Vertaistuki olisi tuonut toivoa ja voimaa niin sairastuneelle kuin koko perheellekin.
Catharinan viesti kuuluukin: älä jää yksin. Olipa kyse sitten mistä tahansa sairaudesta tai muusta vaikeasta elämäntilanteesta, kannattaa ehdottomasti hakeutua muiden ihmisten pariin.
Vasta jälkeenpäin hän kertoo ymmärtäneensä, kuinka äiti piti yllä reipasta roolia. Aina ei olisi tarvinnut.
“Ei tarvitse esittää vahvaa, eikä näytellä mitään.”
Äidin sairaus eteni erittäin nopeasti. ALS on parantumaton sairaus, mutta sen kulku vaihtelee hyvin paljon. Jokaisen polku on omanlaisensa. Erilaisia tukipalveluita on paljon, ja varsinkin sairastumisen alussa sitä voi olla vaikeaa hahmottaa. Tästä syystä on erittäin tärkeää saada asiallista ja ajantasaista tietoa esimerkiksi erilaisista potilasjärjestöistä. Yksin kotona asian pohtiminen voi lisätä ahdistusta ja pelkoja.
ALS ja elämä -hankkeeseen tutustumisen myötä Catharina on jo ehtinyt tavata ALSia sairastavia ihmisiä. Osa heistä on elänyt sairauden kanssa vuosia. Positiivisuuden ja huumorin määrä on yllättänyt.
Nyt Catharinan suunnitelmissa on suunnata musiikillinen osaamisensa hyvään.
“Suuri haaveeni on järjestää hyväntekeväisyyskonsertti.”
Muista elää
Kun Catharina vuonna 2013 astui Idols-lavalle, nosti hänen äitinsä sairaudesta huolimatta katseensa valoon. Hän pyysi kaikkia ystäviään antamaan äänensä tyttärelleen.
“Äidille oli tärkeää, että nyt tsempataan ja äänestetään.”
Sama asenne on periytynyt Catharinalle.
“Itselleni se oli tärkeä muistutus siitä, että ikinä ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Jokainen päivä tulisi elää hyvin.”
Ihmiset tekevät elämän.
Catharinan mukaan äidillä oli kuitenkin aina tapana sanoa, että asiat järjestyvät kyllä. Ja niin ne järjestyivät.
Kun elämän tärkein ihminen viedään pois, muuttaa se väistämättä arvomaailmaa. Catharina sai rohkeutta käyttää aikansa siihen, mitä rakastaa. Läheiset nousivat arvojärjestyksessä ykköseksi. Hän oppi sanomaan ei.
Aiemmin kaupan alalla työskennellyt Catharina päätti uskaltaa heittäytyä. Haaveena siintänyt laulajan ura on muuttunut todeksi.
Kun ystävä pyytää mukaan matkalle, Catharina vastaa enää harvoin ei. Hän oppi myös sanomaan kyllä.
Nyt elämässä voimaa tuovat paitsi musiikki, myös ystävät ja perhe. Kuten Catharina sen sanoittaa: onko elämällä mitään merkitystä, jos siitä puuttuvat ihmiset?
“Ihmiset ovat se, jotka tämän elämän tekee.”
Takaisin kotiin
Kun Catharina ja hänen siskonsa olivat lapsia, oli koti aina avoin vieraille. Joka kesä äiti järjesti kesäjuhlat. Ne olivat hänen syntymäpäiväjuhlansa, mutta niin, ettei asiasta tarvinnut tehdä sen suurempaa numeroa. Tärkeintä oli yhdessäolo.
“Koti oli kuin sulatusuuni. Äiti yhdisti naapuruston, eivätkä ovet olleet koskaan lukossa. Äiti oli äärimmäisen isosydäminen ihminen, valloittava ja liberaali. Muumimamma kaikille”.
Musiikki oli aina läsnä, ilossa ja surussa.
Yksi Catharinan parhaimmista lapsuusmuistoista on koko perheen ja sukulaisten voimin tehty Portugalin-matka. Ennen reissua vanhemmat olivat pohtineet, onko lähtemisessä järkeä, kun lattioitakin pitäisi kotona laittaa. He valitsivat vaihtoehdon, joka tuo elämään enemmän muistoja.
“Muistavatko lapset lattiat, vai mielettömän matkan?”
Lapsuudenkodissa musiikki soi aina ja se soi aina täysillä. Usein syyllinen oli äiti, joka päätti herättää myöhään nukkuneet unikeot aamupalalle. Äiti oli itsekin musikaalisesti lahjakas, mistä juontaa juurensa lempinimi “nuori Barbara Streisand”. Musiikki oli aina läsnä, ilossa ja surussa.
Viime vuonna Catharina muutti takaisin lapsuudenkotiinsa. Sohvalla kahvikupin ääressä istuvat milloin lapsuudenystävät, milloin heidän vanhempansa. Nyt tuo talo on taas täynnä ääniä ja elämää.
Kesän koittaessa Catharina järjestää jälleen juhlat koko naapurustolle. Silloin nostetaan malja äidille ja elämälle.
Teksti: Suvi Pärnänen
Kuvat ja video: Kim Kauppinen / Kuulu