fbpx
Kuva: Rachel Lynette French (Unsplash)

Vahvaa osallisuutta on olla osa yhteistä tarinaa

Arvokas, osallisuus

Muistan kun istuin työpaikallani, katselin ulos ikkunan takana tuulessa heiluvia puun oksia ja kuuntelin avoimesta ikkunasta kuuluvaa lehtien ja autojen tasaista huminaa. Olin juuri saanut valmiiksi Arvokas-ohjelman koordinaatiohankkeen rahoitushakemuksen. Lähetä-painikkeen painamisen jälkeen olo oli jännittynyt, innostunut ja odottava.

Erityisesti minua askarrutti hakemusta tehdessäni se, miten saisimme esille Arvokas-ohjelman hyödyt. Eli mitä hyötyä ohjelmasta ja siinä kehitettävistä toimintatavoista on toiminnassa mukana oleville ihmisille sekä yhteiskunnallisesti Sillä eihän sellaista ole järkeä tehdä, mikä ei tuo hyötyjä ja vaikuttavuutta.

Toinen minua pohdituttanut asia oli osallisuuden käsitteen laaja-alaisuus ja monimerkityksellisyys.

Parhaimmillaan osallisuuden kokemus on kuin liima, joka pitää meitä mukana yhteisöissä ja yhteisöjä kasassa sekä vahvistaa yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta. Se on kuulumista, kiinnittymistä ja merkityksellisyyden kokemuksia. Osallisuuden kokemukselle tärkeää on oman paikan löytäminen ja mahdollisuudet itsensä toteuttamiseen.

Osallisuuden kokemukset rakentuvat pienistä arjen asioista, kuten kuulluksi ja huomioiduksi tulemisesta, sosiaalisista verkostoista, omaan elämään ja laajemmin yhteiskunnan asioihin vaikuttamisesta ja eri tasoisista kohtaamisista. Meidän omat toiveemme, tarpeemme, osaaminen, voimavaramme ja tunne niiden toteutumisesta määrittelevät, kuinka koemme olevamme osallisia omassa elämässämme. Pahimmillaan osallisuutta tuetaan näennäisesti: tarjoamalla mahdollisuuksia osallistua ilman todellista mahdollisuutta vaikuttaa käsillä olevaan asiaan.

Osallisuus Arvokas-ohjelmassa

Kokoonnuimme syyskuussa 25 Arvokas-ohjelman hankkeen kanssa työpajaan pohtimaan osallisuuden kokemuksia ja näennäisosallistumisen ansoja. Työpajassa kukin toi yhteiseen keskusteluun kokemuksia omasta hankkeestaan. Yhteisen pohdiskelun aiheesta aloitimme jo elokuussa, kun ajatuksiamme ravisteli tutkija Taina Meriluoto.

Hankkeissa on mukana esimerkiksi elämänsä rajoja piirtäviä nuoria, pitkäaikaisvankeja, lapsiperheitä ja kehitysvammaisia ihmisiä. Kunkin hankkeen tavoitteena on vahvistaa heidän osallisuuden kokemuksiaan, ja tämä on myös Arvokas-ohjelman päätavoitteita. Mutta vaikka joku asia, kuten osallisuuden lisääminen, on kirjattu hankehakemukseen, on sen toteutumisessa vielä paljon pähkäiltävää.

Työpajassamme meitä mietityttivät erityisesti osallisuuden tasot ja osallistumisen tavat:

  • Mitä on riittävä osallisuus?
  • Mistä tiedämme, että hankkeen toimintaan osallistuva ihminen kokee osallisuutta?
  • Mistä tiedämme, että se, miten me toimimme, on hyväksi osallistujalle?
  • Miten osallisuuden kokemus syntyy?
  • Pitääkö osallistumisen olla täysin vapaata vai ohjattua ja strukturoitua? Kumpi on parempi ja missä tilanteessa?

Oikeita vastauksia meillä ei ollut, mutta löysimme hyviä kokemuksia ja esimerkkejä siitä, miten osallistujat itse osallisuuden kokemustaan kuvailevat. Eräs hanketyöntekijä tiivisti ajatuksemme hyvin: ”Vahvaa osallisuutta on se, jos kokee olevansa osa yhteistä tarinaa. Sellaista, johon voi itse liittyä ja jota muiden kanssa rakentaa.”

Onnistumisen kokemukset ovat osallisuuden kannalta tärkeitä, samoin kuin turvallinen tila ja ympäristö. Haluamme tarjota osallistujille mahdollisuuden liittyä yhteiseen tekemiseen ja toisaalta antaa tarpeeksi tilaa heidän omille oivalluksilleen. Totesimme, että ammattilaisen tai vertaisen ohjaus ja valmiiksi luodut tekemisen raamit voivat opettaa hankkeiden toimintaan osallistuville sellaisia asioita, joita he eivät ehkä muuten itsestään huomaisi tai löytäisi.

Työpajassa huomasimme vielä yhden mielenkiintoisen seikan. Kun toiminta on luovaa, eli tehdään vaikka taidetta, keskitytään nimenomaan tekemiseen. Tämä helpottaa osallistumista ja kasvattaa osallisuuden tunnetta. Kun tekeminen ja tarkkaileva katse ei kohdistu omaan persoonaan vaan toimintaan, on osallistumisen kynnys matalampi. Silloin itsestään on helpompi antaa juuri sen verran kuin siinä tilanteessa haluaa.

Osallisuuden vahvistaminen on arjen työtä tässä ja nyt

Syyskuisen työpajan aikana huomasimme, että meitä Arvokas-ohjelman hankkeita yhdistää ylpeys. Hankkeiden toimintaan osallistuvien ihmisten ylpeys siitä, että he saavat olla osa jotain isompaa kokonaisuutta tai ryhmää. Ja ylpeys siitä, että kuulun tähän porukkaan ja minulla on merkitystä.

Sekä hankkeiden työntekijöiden ylpeys siitä, että heidän toiminnallaan on aidosti merkitystä osallistujien arjen hyvinvoinnille. Ja yhteinen ylpeys siitä, että teemme kaikki yhdessä töitä yhteiskunnallisen yhdenvertaisuuden vahvistumiseksi.

Istun taas työpaikallani, saman pöydän ääressä, ja kirjoitan tätä blogia. Ikkunan takana lehdet putoilevat tuulessa ja sataa vettä. Juuri nyt tuntuu siltä, että Arvokas-ohjelmalla menee aika hyvin. Olemme jo nyt oivaltaneet yhdessä paljon eriarvoisuudesta, sen mekanismeista ja arjen raadollisuudesta.

Toisaalta olemme myös havainneet, että teemme porukalla työtä juuri siellä, missä pitääkin – osana ihmisten arkea. Juuri arjesta nousevat osallisuutta vahvistavien toimintatapojen helmet sekä ymmärrys siitä, miten eriarvoisessa asemassa elävien arjen hyvinvointia ja osallisuuden kokemuksia voidaan vahvistaa. Osallisuuden vahvistaminen on arjen työtä tässä ja nyt.

Mona Särkelä-Kukko

Olen Setlementtiliiton järjestöjohtaja, intohimoinen kansalaistoiminnan puolestapuhuja, yhteiskuntapoliitikko ja osallisuustutkija. Nautin uusien taitojen oppimisesta, pienistä tahmeista sormenjäljistä ikkunoissa ja hyvistä keskusteluista pastalautasen äärellä.

Facebook  | Twitter  | LinkedIn