Oikeus tietoon on kaikilla – vaan entä kun vaikeinta on lukeminen?

21.6.2021 — Arvokas, eriarvoisuus, ulossulkeminen, yhdenvertaisuus

”Häiritsenkö mä nyt teidän keskustelua?”

Päihdetyö vilisee pitkiä, vierasperäisiä tai konkretiasta etääntyneitä sanoja. Esimerkkeinä alkoholinkulutus, nikotiiniriippuvuus, juomistiheys, mini-interventio, puheeksiotto.

Käsittelemme päihdetyötä ja osallisuutta usein asiantuntijakielellä. Terveyseroja halutaan kaventaa. Yhdenvertaisuutta halutaan vahvistaa. Ulkopuolelle jäämistä halutaan ehkäistä. Hienoa!

Muistan taannoisella selkokielen kurssilla Leealaura Leskelän aineistosta esimerkin, jossa kehitysvammainen henkilö yhteisessä häntä koskevassa keskustelussa vastaa kysymykseen: Voitko sinä käyttää alkoholia? ”Joo, kato ku… Anteeksi häirittenkö mä täs nyt teidän keskustelua?”

Miten oikeus tietoon toteutuu, jos päähenkilö tuntee jäävänsä ulkopuolelle itseäänkin koskevassa keskustelusta ja olevansa siinä häiriöksi? Olemmeko SELVIS-hankkeessa onnistuneet saamaan selkokielen käyttäjät mukaan tuottamaan kanssamme tietoa ymmärrettävästi ja saavutettavasti?

Omat valinnat lisäävät osallisuutta

Jokaisella on oikeus saada omien valintojensa perustaksi oikeaa, tutkimuksiin perustuvaa tietoa päihteiden käytön riskeistä ja vaikutuksista. Kehitysvammaliitto ja EHYT ry edistävät tätä oikeutta päihde- ja riippuvuuskysymyksissä yhteistuumin SELVIS-hankkeessa.

Arvokas-ohjelmassa olemme mukana vähentämässä yhteiskuntamme eriarvoisuutta lisäämällä tiedon saavutettavuutta. Se tarkoittaa, että helpotamme tiedon ymmärtämistä. Samalla lisäämme itsemääräämisoikeutta ja osallisuutta.

”Vaikee kieli – vaikee ymmärtää”

Monimutkaiset ja vaikeat sanat vaikeuttavat omien valintojen tekoa. ”Vaikeinta on lukeminen” totesi yksi kehittämisryhmämme nuori osallistuja, kun tutkimme olemassa olevia päihdeaiheisia esitteitä. Mieleen ei jäänyt muuta kuin vaikeus ja oma kyvyttömyys ymmärtää asiaa. Mahtaa se suututtaa? Jääkö silloin enää energiaa miettiä omia valintoja?

Ehkäisevä päihdetyö on tiedon jakamista

Muokkaamme tietoa päihteistä ja pelaamisesta selkokielelle. Selkokielestä hyötyvät kaikki, sillä on arvioitu, että heikko lukutaito on suomalaisista aikuisista jopa 10 prosentilla. Tarkoituksemme on, että päihdekasvatusaineistoissamme käytetään helppoja sanoja ja lauseita.

Asiat kerrotaan selkeästi. Pyrimme konkretiaan. Helpommin sanottu kuin tehty! Olemme testanneet selkokielisiä tekstejämme kehitysvammaisten kumppaniemme kanssa. Joka kerta olemme karsineet tekstiä lisää heiltä saamamme palautteen perusteella.

Selkokielen käyttö vaatii tahtoa ja toistoa

Me SELVIS-hankkeen työntekijät opimme paljon kehittämisryhmissä. Tärkeintä on, että oma ajatus on selkeä. Kun tietää, mitä itse haluaa sanoa, on helpompi sanoa se selkeästi tai jopa selkokielellä.

Huomasimme, että helpolla suomen kielellä onkin kylmiltään vaikea puhua. Se vaatii tietoista harjoittelua ja halua. Tärkeily ja oman osaamisen osoittaminen pitää unohtaa. Lyhytsanainen, selkeä ja rauhallinen puhe on parasta. Ja kun huomaa vuorotella puhuessaan, voi tarkistaa samalla, ymmärsikö vastaanottaja viestin.

Väärinymmärrykset voi onneksi korjata yhdessä! Ammattilaiseltakin tippuu iso taakka harteilta, kun hän ymmärtää, että selkokieleen kuuluu vuorottelu ja väärinymmärrysten korjaaminen – kaikki ei mene kerralla oikein! Harjoitus tekee tässäkin mestarin.

Vähemmän voi olla enemmän

Kannattaa selvittää, mitä vastaanottaja tarvitsee. Vähemmän voikin olla enemmän. Tärkeää on miettiä tekstiä kirjoittaessa tai tietoa jakaessa, miten vastaanottaja ymmärtää viestin. Millaisessa toimintaympäristössä hän elää? Mikä on hänelle tärkeää? Mitä hän jo tietää aiheesta?

Kehittämisryhmissä opimme nuorilta, että lukemista on tärkeä havainnollistaa. Selkeät otsikot, tekstiä tukevat kuvat ja lyhyet luettelot helpottava halua lukea sisältö. Toisto ja kertaus yhdessä ammattilaisten kanssa auttaa myös.

Otetaanko puheeksi?

Puheessa tärkeää on läsnäolo. Kehittämisryhmissä nuorten kanssa esitelmöivä keskustelutapa ei olisi toiminut, vaikka miten olisimme halunneet jakaa tietoa. Tavallinen puhe ja sen tukena piirtäminen tai elekieli, tuntui toimivalta ja lisäsi vuoropuhelua.

Kannustaminen kysymään on tärkeää ja lisää rohkeutta puhua, vaikkei heti tule ymmärretyksi tai puheentuottaminen on vaikeaa. Ehkäisevässä päihdetyössä tuttu puheeksioton käsite vaatiikin rohkeutta myös ammattilaiselta monessa mielessä niin aiheen herkkyyden takia kuin selkopuheen opettelun takia. Ja pian voi huomata, että nuorten kanssa on antoisaa ottaa asioita puheeksi.

Vertaisvaikuttajana voi toimia itsekin tiedon jakajana

Ei siis jätetä ketään ulkopuolelle siksi, että päihdetyön kieli on liian monimutkaista ja vaikeaa tai että vaikeinta on lukeminen ja kirjautuminen verkkokurssille. Ammattilaisten rinnalla moni kehitysvammainen henkilö voi ja haluaa toimia itse vertaisvaikuttajana ehkäisemässä päihde- ja pelihaittoja. Siihen hän tarvitsee tietoa.

Vertaisvaikuttajuus on vaikuttava teko ja voi kannustaa muita esimerkiksi päihteettömiin vaihtoehtoihin elämässä. Vertaisvaikuttajana ehkäisevässä päihdetyössä henkilö voi kehittää omia tietoja ja taitojaan sekä lisätä osaamistaan vuorovaikutuksessa. Hänestä tulee toimija ja vaikuttaja. Jokaisella on sitten oikeus ja vapaus päättää seuraako vai ei vertaisvaikuttajaa.

Sinun kuuluu olla mukana!

Kun on saanut oman vamman takia opetella monia asioita pitkään ja monen toiston kautta, on myös kärsivällisyys kasvanut vahvuudeksi. Ei mikään unelmapolku, mutta käytännön sanelema pakko.

”Minulla menee monesti herne nenään, mutta nykyään en enää hermostu. Läppäri ei lennä seinään, vaikka mikään ei tunnu ensin toimivan uudella koneella. En luovuta!”, totesi yksi nuori SELVIS-verkkokurssin testausryhmässä.

”Anteeksi, anteeksi, anteeksi”, toisteli toinen osallistuja, kun kirjautuminen verkkokurssille tuotti monia vaikeuksia kirjoitusvirheiden takia. Mutta hei, et ole tehnyt mitään väärin. Sinun ei pidä pyytää anteeksi, vaan meidän. Sinun kuuluu olla mukana! Meidän tehtävämme on kehittää selkokielinen aineistomme saavutettavaksi niin verkkosivujen kuin painetun tekstin osalta.

Lähde: Leealaura Leskelä, Hannu Virtanen, Toisin sanoen – Selkokielen teoriaa ja käytäntöä (Opike, 2006)