Yhteinen keittiö – seikkailu

9.6.2021 — Arvokas, järjestötyö, osallisuus

”Yhteinen keittiö -hankkeen Yhteiseen jääkaappiin liittyvät työtehtävät.” Se on kaikki, mitä työsopimuksessani sanotaan. Kun minulta kysytään, mitä tein viimeisten kahden vuoden aikana, voin näyttää tämän yhden lauseen. Kylmä, yksinkertainen, virallinen kuvaus elämäni kahdesta parhaasta vuodesta. Mutta…

Aloittaessani minulla oli heikko suomen kielen taito ja pelkäsin uusia asioita, uusia haasteita, uusia ihmisiä… Nautin aidosti joka aamu lähikauppaan menemisestä, tavaroiden poimimisesta sieltä ja Otava-talon aulassa sijaitsevan yhteisen jääkaapin täyttämisestä. Ihmisten kanssa puhuminen vaati positiivista asennetta ja kannustavia sanoja, keskinäistä kunnioitusta ja ymmärrystä. Rakastin sitä!

Maanantaiset kokoontumiset kahvin, välipalojen ja saunan merkeissä, viikoittainen kahvihetki ja perjantain karaoke rikkoivat stereotypian ”kylmistä suomalaisista”, koska he olivat lämpimimpiä ihmisiä, joita olen koskaan tässä maailmassa tavannut. Elämä on tehty pienistä ilon ja kyyneleiden hetkistä, ja noin kahdeksan kuukauden ajan Yhteinen jääkaappi -projekti oli minulle ilon lähde, mutta sitten minun piti vaihtaa toiseen tehtävään.

Minun ikäisenäni palaaminen takaisin kouluun ei ole helppo tehtävä, mutta ihmisiltä saamani tuki teki ”tekemällä oppimisen” kokemuksen minulle todella upeaksi. Vaihdoin Otavan Olkkarin lounaskahvilaan kassa- ja asiakaspalvelutehtäviin osana koulutusohjelmaani, ja opin siellä paljon asiakaspalvelusta, tapahtuman suunnittelusta, keittiötyöstä ja ihmisistä. Uskallan sanoa, että monikielinen keittiön henkilöstö voi olla haaste kielimuurin takia, mutta se on myös palkitsevaa ja erittäin hauskaa.

Perjantai 13. maaliskuuta 2020. Päivä, jona järjestimme kroatialaisen ruokatapahtuman Otavan Olkkarissa osana opintojeni näyttöä. Se oli myös päivä, jolloin korona tuli ja sulki Otava-talon turvallisuussyiden takia. Pieniä kyyneleiden hetkiä elämässä.

Kesällä 2020 oli kaksi lempiprojektiani ikinä! Lasten ruokailu sekä keittokiertue! Tarjoilimme kaikille koululaisille ilmaisen lounaan koulun ollessa kiinni. Koska olen 7-vuotiaan pojan isä, projekti liikutti minua. Näin, että lapset saavat ruokaa ja heistä pidetään hyvää huolta. Koska olen kroatialainen, tiedän, että kaikilla lapsilla ei ole samoja mahdollisuuksia tässä maailmassa. Keittokiertueella tarjosimme (enimmäkseen) ikäihmisille ilmaista keittoa ja sosiaalista kanssakäymistä kaupungin eri osissa. Oli hienoa nähdä, että vanhuksista ja nuorimmista huolehditaan samanaikaisesti. Täydellinen tasapaino!

Syksy ja talvi olivat täynnä projekteja ulkona, kirjaimellisesti Otavankadulla. Keitimme kahvia, keittoa ja puuroa eri viikonpäivinä ja tarjosimme niitä ihmisille kuuntelevien korvien ja myötätuntoisten sydänten kanssa.

Siinä kaikki, lyhyesti sanottuna. Sopimukseni, opiskeluni ohessa, on päättymäisillään. Minulle sanottiin kerran: ”Älä merkitse päiviä, vaan laita päivät merkitsemään”. Ja nämä viime vuodet ovat todella merkinneet.

Kiitos, että olette juuri niitä ihmisiä, joita olette. Kiitos, että teitte tästä kaupungista hyvän elämän lähteen. Te toitte lämmön kylmien päivien keskelle ja hymyn surullisiinkin hetkiin, kiitän teitä siitä. Loppujen lopuksi sydämeni, rakkauteni ja kiitollisuuteni kuuluvat asiakkaille ja työkavereille, jotka tapasin Yhteisessä keittiössä ja Yhteisötalo Otavassa. Teidän kanssanne minulla oli etuoikeus ja kunnia työskennellä, te teitte päivistä merkitseviä.