Tarvitsemme ihmisiä, ideoita ja innostusta
Tänään istuin uudemman kerran alas lukemaan viime viikolla julkistettua Kansalaisyhteiskunnan tila ja tulevaisuus 2020-luvun Suomessa -raporttia (Valtioneuvosto). Suomalainen kansalaisyhteiskunta on aktiivinen ja voi hyvin. Yksityisen ja julkisen sektorin toimintalogiikat ovat kuitenkin alkaneet ohjata kansalaistoimijoita aiempaa enemmän. Silti yhdistystoiminnan asema on säilynyt Suomessa vahvana. Vahvistunut ohjaus saattaa vaikuttaa epäedullisesti kansalaisyhteiskunnan kykyyn tehdä innovatiivisia yhteiskunnallisia aloitteita.
Huoleni heräsi, kun mietin raportissa kuvattua kehitystä. Kansalaisyhteiskunta on ensisijaisesti kansalaisia, ihmisiä varten. Sen tehtävänä on tarjota paikka ja tila toimia, vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin ja ilmaista itseään. Sen piiristä nousee uusia kokeiluja ja ratkaisuja erilaisten ihmisten ja ihmisryhmien hyvinvoinnin vahvistamiseksi ja kritiikkiä vallitsevia normeja kohtaan. Kansalaisyhteiskunta sitoo ihmiset osaksi yhteisöjä ja yhteiskuntaa. Asiakkuus ja kuluttajuus eivät leimaa kansalaisyhteiskuntaa.
Kansalaisjärjestöt ovat ihmisiä varten
Kansalaisyhteiskunta perustuu erilaisten ihmisten vapaaehtoiseen osallistumiseen. Osallistumisen muotoja voivat olla rekisteröidyt yhdistykset, yhteiskunnalliset liikkeet, verkostot ja yhteisöt. Omaehtoinen ja aktiivinen osallistuminen kumpuaa usein tarpeesta saada aikaan muutosta, kokemuksia tai halusta kuulua johonkin, olla mukana.
Kansalaisjärjestöt eivät ole työntekijöitään, vaan ihmisiä varten. Ne ovat ihmisten oma väline osallistumisen vahvistamiseksi. Emme voi järjestöinä tuudittautua siihen, että tapamme toimia on oikea.
Tarvitaan jatkuvaa keskustelua avoimuudesta, kriittistä tarkastelua toimintatavoista ja normeista. Ettei käy niin, että tämän päivän ketterät järjestöt ovat huomisen instituutioita, jotka ovat jääneet kiinni yhteen näkökulmaan oikein tekemisestä, vaikka maailma olisi ympärillä muuttunut ja aika ajanut toiminnan ohitse.
Tarvitsemme siis ihmisiä, ideoita, innovaatioita ja innostusta. Tahtoa ja uskoa muuttaa yhteiskuntaa ja maailmaa.
Ilmiöstä käsin kohti ihmistä
Arvokas-ohjelma on yksi tapa lähestyä järjestötoimintaa uudella tavalla. Ohjelma kokoaa ilmiöperusteisesti yhteen 25 erilaisen järjestön hanketta. Lähtökohtana on eriarvoisuuden vähentäminen osallisuutta vahvistavilla toimintatavoilla.
Toiminta-ajatus, toimintatavat, kohderyhmät ja työotteet vaihtelevat ohjelman sisällä. Samalla kun kehitämme uusia ihmisten hyvinvointia vahvistavia toimintoja, haastamme toisiamme yhteisissä tilaisuuksissa ajattelemaan omaa toimintaa laajemmin, tulemaan ulos omasta työkuplasta.
Kysymme toisiltamme ja samalla itseltämme, miksi toimimme niin kuin toimimme? Pääsevätkö kaikki aidosti mukaan? Miten kehitämme toimintaa yhdessä toimintaan osallistuvien kanssa? Mitä voisimme tehdä toisin?
Kansalaisjärjestöjen vahvuutena on perinteisesti ollut tavoittaa ne ihmiset, joita julkiset palvelut ja yritykset eivät tavoita. Arvokas-ohjelmassa teemme samaa tavoittamistyötä. Ohjelman hankkeet ovat tavoittaneet suuren joukon ihmisiä, jolla kaikki ei ole mennyt ihan putkeen. On ollut hetkiä, jolloin ei ole pystynyt olemaan aktiivisesti tuottava yhteiskunnan jäsen. Mutta näinhän se on meillä kaikilla. Välillä menee paremmin, välillä huonommin. Tästä huolimatta jokaisella meistä on oikeus olla osa yhteiskuntaa.
Näyttäisi siltä, että jotain teemme arjen tasolla oikein. Arvokas-ohjelman osallistujakyselyyn vastanneista 44 % ei osallistu muun organisoidun ryhmän toimintaan. Olemme siis onnistuneet tavoittamaan todella hyvin niitä ihmisiä, joita ei vielä ole tavoitettu.
Millainen on suomalainen kansalaisyhteiskunta vuonna 2040?
Suomessa kansalaisyhteiskunnalla on ollut merkittävä osuus suomalaisen yhteiskunnan ja demokratian kehityksessä. Sosiaali- ja terveysjärjestöt ovat syntyneet vaiheittain vastaamaan yhteiskunnallisiin tarpeisiin. Näin varmasti on myös jatkossa. Järjestötoiminta on tärkeä osa suomalaista hyvinvoinnin infrastruktuuria.
Tällä hetkellä keskustelua käydään paljon järjestöjen roolista palveluiden tuottajina, Sote-uudistuksen vaikutuksista järjestötoimintaan, markkinalogiikan siirtymisestä myös kansalaisyhteiskunnan rakenteisiin ja järjestöjen muuntautumiskyvystä.
On vaikea ennustaa, miltä maailma 20 vuoden kuluttua näyttää. Emme tiedä, miten ja kuinka nopeasti nyt tunnistettuja yhteiskunnallisia ja globaaleja ongelmia on lähdetty ratkomaan. Toivon kuitenkin, että suomalainen kansalaisyhteiskunta on myös tulevaisuudessa elinvoimainen kantaa ottava ihmisten osallisuutta ja aktiivisuutta mahdollistava toimintakenttä.
Tämä voidaan varmistaa tukemalla kansalaisyhteiskunnan autonomiaa, ihmisten mahdollisuuksia osallistua kansalaistoimintaan paikallisesti lähiyhteisöissä ja laajemmin yhteiskunnassa sekä vahvistamalla lasten ja nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia.
Mona Särkelä-Kukko
Olen Setlementtiliiton järjestöjohtaja, intohimoinen kansalaistoiminnan puolestapuhuja, yhteiskuntapoliitikko ja osallisuustutkija. Nautin kirpeistä syyspäivistä ja jouluhyggeilystä lasten kanssa. Ensimmäiset piparit on jo paistettu ja kuusen paikka valittu. Tiesitkö, että jouluun on enää 50 päivää?