Kuva: Annie (Unsplash)

Koko elämä köyhyydessä – este arvokkaalle elämälle?

eriarvoisuus, köyhyys, osallisuus, ulossulkeminen, yhdenvertaisuus

– Voit tulla tänne ystäviesi kanssa kesällä uudestaan! totesin riemun keskellä nuorelle, joka oli ensimmäistä kertaa pääkaupungissa huvipuistossa.

– Joo, ehkä ensi vuonna, tänä kesänä ei ole varaa.

Vietimme hyväntuulista virkistyshetkeä Linnanmäellä SELVIS-hankkeen kehitysvammaisista nuorista asiantuntijoista kootun ohjausryhmämme kanssa. Olimme samana päivänä osallistuneet Päihdepäiville ja syöneet yhdessä työpaikkalounaan.

Tämä oli luksusta.

Köyhyys tekee kiukkuiseksi

SELVIS-hankkeessa mukana olevien nuorten taloudellinen toimeentulo vaihtelee – enimmäkseen toimeentulo on niukkaa tai erittäin niukkaa. Tuloina on työkyvyttömyyseläke tai osalla työmarkkinatuki, josta myönnetyt muut sosiaalietuudet yleensä vähennetään. Ohjausryhmästä saatu puolipäivärahakorvaus on suuri lisätulo ja myös stressinaihe.  On laskettava, ettei se vähennä vähästä.

Näyttää siltä, että nuorilla, joilla on mahdollista saada taloudellista tukea vanhemmiltaan, on vähemmän taloudellisia huolia. Jos tämä ei ole mahdollista, on joka sentti laskettava tarkasti. Se rajoittaa elämää ja omia elämäntapavalintoja.

Ottaa päähän ja stressaa! Köyhyys tekee kiukkuiseksi.

– En ole vihainen teille, mutta v****taa, kun aina pitää vaatia ja on tyhmiä sääntöjä. Ettekö te voisi maksaa minulle palkkaa, puuhkutti yksi nuori kiukkuaan ohjausryhmässämme.

Huonot mahdollisuudet päästä työelämään lisäävät kehitysvammaisten nuorten taloudellista eriarvoisuutta ja ulkopuolisuutta.  

Vamma on nuorelle osa arkea

Vamma ei ole sairaus eikä ainoa elämää määrittelevä asia. Kehitysvammainen nuori pitää nähdä oman elämänsä valintoihin kykenevänä tavallisena kansalaisena. He ovat myös kuluttajia, joilla on omat mieltymykset.

Pienituloisuus ja huono työmarkkina-asema rajoittavat nuorten valintoja. Elokuvat, lounas edullisessa ravintolassa tai muu pieni virkistys silloin tällöin ei pitäisi olla luksusta, johon ei ole varaa omin rahoin.

Terveys ja taloudellinen hyvinvointi katsotaan elinolotutkimuksissa erittäin keskeisiksi hyvinvoinnin ulottuvuuksiksi. Terveys on kuitenkin uhattuna, ellei ole varaa terveelliseen ruokaan ja mielen virkistykseen.

Toiseus tuplaantuu

Vammaisuus synnyttää helposti toiseutta. Jos ei ole varaa hankkia uusia talvikenkiä puhkikuluneiden tilalle tai lähteä muiden joukkoon vaikkapa leffaan, toiseus tuplaantuu. Ei voi valita tai tehdä sitä, mikä muille on itsestään selvää.

Arvokas-ohjelma kerää tällä hetkiä vastauksia osallistujakyselyyn, jossa käytetään Webropol-kyselytyökalua. Edes siihen vastaaminen ei nopeasti onnistu, koska itsenäisesti asuvalla kehitysvammaisella nuorella ei ole varaa pysytellä teknologisen ja tietoteknisen kehityksen perässä.  Ei ole varaa maksaa laajakaistasta ja hankkia tietokonetta. Ainoa mahdollisuus olisi saada käytetty kone ilmaiseksi jotain kautta tai vierailla ystävillä, joilla on kone ja varaa nettiyhteyteen. Verkkopankissakin olisi mukava asioida itse. Oman koneen myötä voisi löytää myös uusia mahdollisuuksia sosiaaliseen kuulumiseen eri ryhmiin ja olla mukana, ilman monimutkaista järjestelyä.  

Kysymys ei ole rahasta, vaan tahtotilasta

Köyhyyteen, asumiseen, koulutukseen ja eriarvoisuuteen vaikuttamalla voidaan vaikuttaa eniten ihmisten terveyteen*. Pitkään jatkuessaan köyhyys on raskas ja epäoikeuden­mukainen olotila. Koko elä­mänsä pelkällä työkyvyttömyyseläkkeellä elävien vammaisten nuorten joukko on niin pieni, ettei heidän taloudellisten edellytystensä parantaminen tule edes kohtuuttoman kalliiksi. Kysymys ei ole siis rahasta, vaan tahto­tilasta.

En luovuta helposti – vaikka joskus on mieli tehnyt

Tilastojen perusteella vammaisten henkilöiden köyhyysriski on 10 prosenttiyksikköä suurempi kuin vammattomien**. Köyhyysriskin ryhmiä ovat erityisesti vammaiset naiset, ikääntyneet vammaiset ja kehitysvammaiset.  Lisäksi vakavimmat alkoholihaitat kohdistuvat kaikkein raskaimmin pienituloisiin ja vähän koulutettuihin ihmisiin.

Köyhyys, yksinäisyys ja ulossulkeminen kulkevat usein käsi kädessä.

Minun on helpompi saada ihmisiä tulemaan luokseni, jos minulla on kiva talo, puutarha ja hieno auto pihalla. Ystävät tulevat mielellään grillailemaan kanssani, kun voin tarjota heille jotain omistamaani.  Sanotaan, että ihmisen todellinen rikkaus koostuu taidoista, kyvyistä ja vahvuuksista sekä yhteyksistä toisiin ihmisiin. Silti myös se, mitä omistamme, on merkityksellistä.  Minun ei tarvitse hakea nopeasti apua ahdistukseen päihteistä tai pelaamisesta silloin kun arki koettelee ja kolhii. Minun ei tarvitse olla erityisen sitkeä, kun hyvinvointiani kannattelee riittävä toimeentulo.

Toisin kuin eräs nuori hankkeen aikana totesi sitkeydestään, että joskus on tehnyt mieli luovuttaa. Miten voisimme olla samalla puolella ja samoilla mahdollisuuksilla?

* tutkija Jouko Karjalainen 8.5.2019 Arvokas -seminaari. Alkuperäinen lähde: Frieden 2010.
** Teittinen 2018: Vammaiset, köyhyys ja palkkatyö. Suuntaaja 1/18.

Lue myös:
YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista ratifioitiin Suomessa 10.6.2016. Sopimuksen artikla 28 koskee riittävää elintasoa ja sosiaaliturvaa. Sosiaaliturvan turvaamiseksi ja edistämiseksi on toimittava niin, että varmistetaan köyhyydessä eläville vammaisille henkilöille ja heidän perheilleen valtion tuki vammaisuudesta aiheutuviin kuluihin. 13.3.2018 julkaistiin edellä mainitun sopimuksen kansallinen toimintaohjelma. Siinä on 82 toimenpidettä, joiden toteuttamiseen ministeriöt ovat sitoutuneet. Näistä viisi koski riittävän elintason ja sosiaaliturvan vahvistamista. Suomessa nämä oikeudet eivät vieläkään tahdo toteutua käytännössä, vaikka vammainen henkilö käyttäisi koko energiansa ja tietotaitonsa asioidensa hoitamiseen.

Liisa Jokela

Olen SELVIS-hankkeen projektiasiantuntija. Uskon, että pienillä teoilla voidaan parantaa ihmisten asemaa. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo palvelevat meitä kaikkia.

Kehitysvammaliitto ry
Verkkosivut  | Twitter