Kuva: Christian DeKnock (Unsplash)

Rohkeus löytää ne, joita kukaan ei näe

Arvokas, asenteet, järjestötyö, ulossulkeminen, yhdenvertaisuus

Tänään jäin pohtimaan valokuvaa ostoskärrystä, joka oli nostettu roikkumaan väärinpäin liikennemerkin päälle. Kuva oli otettu Kannelmäen asemalla, mutta samanlainen tuokiokuva olisi voinut tulla vastaan lähes missä päin Suomea tahansa. Joku tai jotkut olivat nähneet suuren vaivan kuljettamalla ostoskärryt asemalle ja nostamalla ne korkealle merkin päälle. Siinä on tarvittu niin aikaa, kekseliäisyyttä kuin puhdasta lihasvoimaa.

Teksti jatkuu kuvan alla.

Ostoskärryt roikkumassa liikennemerkistä Helsingin Kannelmäessä

Eräs setlementtityössä pitkään mukana ollut totesi kerran: ”Joutilaisuus synnyttää ideoita. Eikä ne ideat aina ole puhdasta kultaa. Tärkeintä on, että nuorena hölmöillessäänkin voi olla osa yhteiskuntaa. Jos ei saa näkyä eikä kuulua kadulla tai vaikka ostoskeskuksissa, alkaa varoa julkisia paikkoja. Lopulta ei enää ole näkyvillä. Ongelma ratkaistu.”

Tila edustaa meille yhtä keskeisimmistä tavoista kokea ja käsitteellistää maailmaa. Julkisissa tiloissa on aina läsnä monenlaisia ryhmiä, joilla on erilaisia suhteita toisiinsa ja maailmaan. Osalla meistä on sanomatta vahvempi oikeus näkyä ja kuulua kaduilla, puistoissa, kirjastoissa, raitiovaunuissa tai ostoskeskuksissa.

Entäs he, joita vilkuillaan kaduilla paheksuvasti? He, joilla ei ole muuta paikkaa, mihin mennä? Nuoret, joita yritetään häätää ostoskeskuksista maleksimasta soittamalla ääniä, joita vain nuoret kuulevat? Ikäihmiset, jotka eivät pääse yksin enää kauppaan, koska matkalla olleet levähdyspenkit on poistettu, jottei niitä käytettäisi nukkumiseen?

Tarvitsemme rohkeutta löytää ja nähdä heidät, joita kukaan ei näe. Heidät, joiden ohi katse lipuu tavallista nopeammin tai pysähtyy hetkeksi paheksuvasti. Sillä loppujen lopuksi kuka tahansa meistä voi julkisessa tilassa edustaa heitä. Otetaan yhdessä julkinen tila haltuun!

Entäs ne ostokärryt? Julkisen tilan haltuunottoa nekin. Vahva symboli sille, että olin täällä ja jätin itsestäni pysyvän jäljen katsottavaksesi.


Tämä blogi on osa Särkelä-Kukon blogikirjoitussarjaa, jossa hän avaa Setlementtiliiton niin sanottuja rohkeusteesejä. Nämä teesit olivat osa Setlementtiliiton strategiaa 2015–2018 ja näkyvät edelleen setlementtityön arjessa.

Mona Särkelä-Kukko

Olen Setlementtiliiton järjestöjohtaja, intohimoinen kansalaistoiminnan puolestapuhuja ja yhteiskuntapoliitikko. Nautin uusien taitojen oppimisesta, pienistä tahmeista sormenjäljistä ikkunoissa ja hyvistä keskusteluista spagettilautasen äärellä.

Facebook  | Twitter  | LinkedIn