Kuva: Charlotte Noelle / Unsplash

Pullopostia poikkeustilasta

Arvokas, hyvinvointi, osallisuus

Keväällä tapahtui kummia. Me etsiydyimme piiloihimme, yksi rauhallisin mielin, toinen pelokkaasti. Käsien pesusta tuli harrastuksemme.

Siellä me istuimme, kukin omassa turvapaikassamme television sinisen valon loimussa ja odotimme. Toivoimme, että tämä hulluus päättyisi pian ja saisimme taas halata. Mutta eihän se mihinkään päättynyt, ja pian tyydyimme odottamaan sitä, että puhelimeen syttyisi valo viestin merkiksi.

Niin, onneksi meillä oli puhelimemme, jotka avasivat meille pienen ikkunan karanteenin toiselle puolelle. Mutta olihan se vähän kylmä ikkuna. Äidin ääni rätisi ja kuva jumittui kesken kuulumisten vaihdon. Siskon kanssa lähettelimme kymmeniä gif-animaatioita ja anopille sinkoili muutama iloinen hymiö.

Eikä se meno töissä mitenkään erilaista ollut. Kuten elämässä usein käy, asioiden merkityksen tajuaa vasta, kun ne menettää. Työkavereiden seura oli muuttunut etäpalavereiksi, joihin tahmea nettiyhteys toi oman jännittävän mausteensa. Huomasin pian jotain outoa: kaipasin toimistoa. (En ollut saanut koronaa, vaikka hetken sitä epäilin.) Asialle täytyi tehdä jotain.

Sitten muistimme pullopostin. Lähestyimme Arvokas-hankkeita ja kysyimme: mitä jos kohtaamanne ihmiset lähettäisivät toisilleen pullopostia, mitä siitä seuraisi?

Keskenään erilaiset?

Kevään ja kesän aikana digitaalisia laineita pitkin lipui 10 kirjettä ja yksi video. Ne olivat myös ikkunoita karanteenin tuolle puolen, mutta millaisia ikkunoita ne olivatkaan! Kaikkea muuta kuin kylmiä ja etäisiä.

Kirjeisiin tallentui tarinoita lapsuuden taakoista, vaikeuksista ja niiden voittamisesta. Niistä välittyi viesti yhteisön voimasta ja siitä, kuinka se kantaa myös poikkeusaikoina.

Järjestöt löysivät supervoimansa: kyvyn toimia kriisissä nopeasti ja joustavasti. Moni oli löytänyt itsestään aivan uutta voimaa ja luovia tapoja toimia. Ihmiset halusivat keskittyä positiiviseen ja katsoa tulevaan. Ja ennen kaikkea: uskoa, että me selviämme tästä – yhdessä.

Keskenään näennäisen erilaiset kirjoittajat löysivät toisistaan paljon samaa. Aivan kuin yksi pullopostin lähettänyt asian tiivisti: meillä kaikilla on samat perustarpeet lähtökohdista riippumatta. Suoja ja ravinto, toki, mutta myös läheisyys, rakkaus ja yhteenkuuluvuus. Kuinka erilaisia me loppujen lopuksi edes olemme?

Kirjeet toivat näkyväksi sen, mikä kotiemme hämärässä helposti unohtuu: olemme täällä toisiamme varten.

Lämmin kiitos kaikille pulloposteja lähettäneille! Maistiaisia niistä voit lukea Arvokkaan Instagramista.

Suvi Pärnänen

Kirjoittaja on Arvokas-ohjelman viestintäkoordinaattori. Hän oppi juuri, että Nasa on lähettänyt useita tähtienvälisiä pulloposteja mahdollisille ulkoavaruuden asukkaille.