Kuva: Remi Walle (Unsplash)

Poolit, barometrit, paarit!

Arvokas, hyvinvointi, palvelut

Yli puolet meistä suomalaisista kokee jossain vaiheessa elämäänsä omakohtaisesti jonkin mielenterveydenhäiriön. Jokaisella meillä on vähintään joku läheinen, jolla on tai on ollut vaikeuksia oman mielenterveytensä kanssa.

Silti vain puolet mielenterveyden häiriöihin sairastuneista saa tarvitsemaansa hoitoa.

Tällä hetkellä käynnissä olevan Terapiatakuu-kansalaisaloitteen tavoitteena on nopeuttaa pääsyä mielenterveyshoitoon. Hyvä, jo oli aikakin!

Miten menee?

Mielenterveysbarometri vuodelta 2013 kertoi suomalaisten asenteen mielenterveyskuntoutujia kohtaan liikahtaneen hyväksyvämpään suuntaan. Tässä Mielenterveyden keskusliiton julkaisemassa tutkimuksessa todettiin myös, että samanaikaisesti, vaikka asenteet olivat myönteisempiä, kokemukset leimautumisesta olivat kuitenkin lisääntyneet.

Tämän tutkimuksen mukaan nuorilla oli enemmän vaikeuksia asennoitua myönteisesti mielenterveyskuntoutujiin kuin vanhemmalla väestöllä, jolla on enemmän elämänkokemusta ja perspektiiviä elämän moninaisiin ilmiöihin.

Mielenterveysongelmiin liittyy edelleen voimakas häpeänleima. Yli puolet vastanneista jättäisi kertomatta esimiehelleen omista mielenterveysongelmistaan, ja lähes yhtä suuri joukko kokee tulevansa leimatuksi sairauden tähden. Mielenterveyskuntoutujan seuraa vältellään.

Jonossa haavat paranee?

Varhaisen hoidon tiedetään ennaltaehkäisevän oireen tai häiriön syvenemistä ja vähentävän muiden terveydenhuoltopalvelujen käyttöä. Ennaltaehkäisevän hoidon kansantaloudelliset säästöt ovat huomattavat. Puhumattakaan inhimillisen kärsimyksen säästöistä.

Tällä hetkellä ammattilaiset pääsevät kuitenkin usein vain nimellisesti toteuttamaan ennaltaehkäisevää työtä. Vasta särkymässä olevalle mielelle ei voi tarjota apua, kun jonossa on monta jo särkynyttä. Aika rientää ja vuodet vierivät ja avuntarvitsijat jonottavat paikkaansa.

Mikä on jonossa odottavan ihmisen aste, prosentti tai desimaali? Mitataanko ihmisyyttä diagrammeihin vai kuunnellaanko ihmistä ja annetaan kuulua?

Kun nuoren mieli horjuu

Erityisesti lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut kaipaisivat pikaisesti lisää resursseja. Tällä hetkellä apua tarjotaan lääkäri- ja lääkekeskeisesti ja samalla kuitenkin tiedetään, että inhimillisen hädän äärellä kaivattaisiin enemmän keskusteluapua ja aitoa läheisyyttä, kuuntelua oman haasteen kanssa.

Lukuvuonna 2018–2019 Tampereella tehdyn Nuorten mielenterveys -kyselyn mukaan 9.-luokkalaisten nuorten masennus, ahdistuneisuus ja jännittyneisyysoireilu ovat noin kaksinkertaistuneet lukuvuoteen 2012–2013 verrattuna. Erityisesti tyttöjen tunne-elämän oireilu on lisääntynyt. Lisäksi merkittävää kasvua on kaikkien nuorten väsymysoireilussa ja sairauspoissaoloissa. *

Etenkin nuorten kohdalla on osoittautunut pulmalliseksi palveluiden saatavuudessa taloudellinen mahdottomuus. Hyvin toimeentulevilla perheillä on mahdollisuus täysin omakustanteisiin terveyspalveluihin, jolloin säästyy pitkiltä jonottamisilta. Heikompiosaisten perheiden lapset sen sijaan ovat suuremmassa riskissä sairastua mielenterveyden ongelmiin, ja heillä on heikommat mahdollisuudet päästä tarvitsemansa hoidon piiriin.

Vaikka edistymistä on tapahtunut, niin esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeistä noin puolet on myönnetty mielenterveyden tai käyttäytymisen häiriöiden vuoksi. Ongelmana voi olla työttömyys, yksinäisyys, erilaiset huolet ja ristiriidat ihmissuhteissa tai jokin ajankohtainen kriisi, joka vaikuttaa merkittävästi arjessa selviytymiseen.

Tällä hetkellä joka neljäs lapsi elää perheessä, jossa vanhemmalla on jokin mielenterveyden häiriö. Nuorilla on tällaisissa perheissä suuri riski sairastua itse johonkin mielenterveyden häiriöön ennen 25. ikävuotta, etenkin ilman ehkäiseviä toimia. Köyhyys, päihdeongelmat ja vakavat ongelmat vuorovaikutuksessa lapsen ja vanhemman välillä lisäävät tätä riskiä.

Vanhemmuuden tukemiseen ja varhaiseen puuttumiseen perheen pulmakohdissa kannattaa panostaa. Sen on todettu olevan tutkitusti kustannustehokasta, mutta vaatii tekijöiltään pitkäjänteisyyttä. Toisaalta, kun lapsi tai nuori sairastuu, tukea tarvitsevat myös vanhemmat. Mielenterveyttä hoidetaan liian usein yksilötasolla, kun yhden ihmisen sairastuminen kuitenkin koskettaa koko perhettä. Vanhempien elintärkeä rooli lapsen hoitoprosessissa välillä unohdetaan etenkin nuorten kohdalla. Tarvitsemme nuorten mielenterveysongelmien hoitoon myös matalan kynnyksen vaihtoehtoja, jossa huomioidaan nuoren ja vanhemman välisen suhteen tukeminen.

Kuka paikkaisi särkyvää mieltä?

Erilaiset järjestöt ja hankkeet voivat tarjota tarpeellista matalan kynnyksen palvelua. Mutta miten ihmiset löytävät palveluiden pariin? Masentunut ei jaksa olla aktiivinen ja etsiä tietoa. Lapsi tai nuori ei ehkä tiedä mistä etsiä. Yksinäiselle saattaa olla haasteellista avata ovi ja jalkautua avun pariin. Ihmisiä pulmineen on monenlaisia. Kaikilla on omansa. Tärkeää olisi myös huomata se vieressä oleva. Mitä hänelle kuuluu?

Joskus ei vaan jaksa. Voisiko silloin ottaa toista kädestä? Voisiko hänen kanssaan mennä kahvilaan tai leffaan? On pitkälti kiinni omista asenteistamme, kuinka kohdata hädässä oleva, kuinka uskaltaa auttaa, kuinka ottaa puheeksi oma huolemme hänestä? Joskus toinen voi hyötyä saattajasta, joka vie avuntarvitsijan avun piiriin. Jostain on lähdettävä, jotta jonnekin pääsee. Ennemmin tai myöhemmin. Joskus lähelle on pitkä matka. Joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle. Näetkö? Oletko kuulolla?

*Toik­kanen: Tampe­re­laisten nuorten masennus lisääntyi mutta käytöshäiriöt vähenivät. Potilaan Lääkärilehti 21.3.2019

Lisää aiheesta: Terapiatakuu.fi

Marika Väärä ja Niina Hakala

Marika on psykiatrisen hoidon sairaanhoitaja Tyttö olet helmi! -kehittämishankkeessa. Hän harrastaa taiteita sen kaikissa muodoissa. Niina on hankkeen hankepäällikkö ja psykologi lasten, nuorten ja vanhempien asialla. Hän saa mielen voimaa metsästä ja hyvästä ruuasta.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö
Verkkosivut  | Facebook  | Instagram