Päästää irti – kokemuksia taiteen tekemisen ja luonnon yhteisvoimasta

Arvokas, hyvinvointi, luovat menetelmät, toimijuus

Luova teko tai ilmaisu ei tapahdu ajattelun tiedollisessa kontrollissa. Se on kuin leikillistä tutkimista, jossa ei hallinta, vaan hallinnan väliaikainen menettäminen tai siitä luopuminen, johtaa merkittäviin havaintoihin ja kokemuksiin. Astuminen ainakin hetkittäin jäsentymättömälle kentälle on välttämätöntä. Tälle kontrolloimattomalle prosessille antautuminen riittävän pitkäksi ajaksi on oleellista. Vähitellen, ja joskus nopeastikin, on mahdollista, että ilmaantuu jotain, mikä kantaa merkityksiä ja arvoja. Yhteyksien syntyminen oman elämän, sosiaalisen kentän ja oman ilmaisun välillä on mahdollista.

Lauantai. Aamupala on katettu kauniisti. On kaikenlaista. Tuoreita sämpylöitä, leikkelettä, vihanneksia ja jogurttia. Omena- ja appelsiinimehua. Juuri keitettyä kahvia ja kuumaa teetä. Tila on siistitty. Kaikki turha on karsittu pois. Isolla mukavalla sohvalla on tyynyjä ja vilttejä. Kaikki sävyt sointuvat yhteen. Tilassa tuoksuu hyvälle. Tunnelma on rauhallinen. Tänne mahtuu, täällä tapahtuu, täällä kaikki on mahdollista.

Luotetaan prosessiin

Aloitetaan istumalla ringissä. Jokainen asettuu rennosti haluamaansa mukavaan asentoon. Osa sohvalla, osa säkkituoleilla. Käydään läpi kuulumisia. Vapaassa järjestyksessä, kuka haluaa jotain sanoa, saa sanoa. Ja jos ei halua sanoa mitään, sekin sallitaan. Ringissä huomataan, että jokaista taitaa vähän jännittää. Keitä nämä ihmiset tässä ryhmässä ovat? Ollaan tiedetty vain nimet ja on voitu lukea joitakin kommentteja yhteisessä WhatsApp -ryhmässä. Nyt voidaan nähdä toisemme. Ohjaajatkin kertovat, että on aika jännää lähteä uudella porukalla liikkeelle luontoon. Kuinkahan kaikki sujuu? Ollaan rauhassa. Kuullaan millaisilla mietteillä ollaan liikkeellä. Lasketaan leikkiä. Ei luvata mitään, mutta luotetaan, että alusta kantaa, tapahtuu mitä tapahtuu.

Minuksi suhteessa toiseen

Näkeminen on kehollista ja jo pieni lapsi etsii jatkuvasti katseellaan lähiympäristöstä yhteyden ja hyväksytyksi tulemisen kokemuksia. Mikäli lapsi saa kokemuksen omasta ainutlaatuisuudestaan esim. vanhempiensa silmissä, niin tästä kokonaisena nähdyksi tulemisen kokemuksesta voi rakentua myöhemmin yksilön tasapainoinen minäkuva. Nämä varhaiset kokemukset nähdyksi tulemisesta kulkevat ihmisen mukana kehollisena muistona.

Polku on osittain jäinen, osittain märkä. Liukas. Edetään jokainen omaan tahtiinsa. Pitkässä jonossa. Metsän täyttää hiljainen puheen sorina. Kävelyä. Maadoittumista. Kehoon laskeutumista. Pitää kävellä riittävän pitkään. Toisilla kehoon voi olla pidempi matka. Toiset ovat alati sen äärellä. Jotkut eivät ehdi perille ehkä koskaan. Metsä seisoo paikallaan. Puut, risut, polut ja varvikot ovat juuri siinä, missä niiden kuuluukin olla. Voi keskittyä vain kävelemiseen. Ja hengittämiseen. Luonto seuraa kulkemista, se luo raamit. Se sallii ja kuuntelee.

Keho liikkuu. Sanat lähtevät liikkeelle. Liikkeestä syntyy jälki. Jäljestä muoto. Muoto alkaa muistuttaa jotain. Syntyy ehkä halu vahvistaa tuota muotoa, se houkuttaa. Sinä uskallat. Sinä osaat. Vain sinä tiedät mitä tämä kaikki juuri sinulle tarkoittaa. Ehkä huomaat, että tämä juttu toistuu elämässä, arjessa. Olet halunnut tehdä jotain, mutta olet ollut jotenkin jumissa. Olet halunnut sanoa jotain, mutta sanat ovat jumittaneet kurkussa. Olet huomannut mielen synkentyneen, värien haalistuneen, olet huomannut ahdistuksen. Nyt haluat ottaa väriä, korostaa jotain ja häivyttää toista. Leikkiä. Väriä kädet täyteen! Huomaat, että se on hauskaa. Ja se mitä sinä teet, vaikuttaa siihen mitä toinen tekee.

Tekemisen ilo ja onnistumisen kokemus voivat muodostaa virtaavan tunteen. Virtaus on ikään kuin jumiutuneen toiston tai kehässä kiertämisen, lukkiutumisen ja siihen liittyvän avuttomuuden tai toivottomuuden tunteen vastakohta. Luovan ja taiteellisen tekemisen kautta ihminen pääsee toteuttamaan itseään ja kykyjään. Taiteellisesta toiminnasta voi tulla väline, jonka kautta ihminen voi tuntea tervettä itsetuntoa, kokea itsensä tärkeäksi ja esitellä työskentelyn tuloksiaan jopa ylpeänä myös muille. Taiteellinen toiminta vaikeiden asioiden äärellä voi olla tarpeellista omalle selviytymiselle ja mielenterveyden ylläpitämiselle. Luovuus ja itseilmaisu vaativat toteutuakseen myönteisen ja sallivan ympäristön ja olosuhteet.

Tulla yllätetyksi

Jälkeenpäin katsotaan yhdessä videota, jossa näkyy se kaikki mukava yhdessä oleminen. Joskus ilman puhetta. Joskus ilman katsekontaktia. Jokainen on omanlaisensa. Jokainen äiti tuntee parhaiten omansa. Jokainen tyttö tietää äitinsä. Videolla nähdään yhteys, nähdään toisen aikomus. Usein ilo on yhteinen toteamus. VIGMLL -ohjaaja pysäyttää videon kohtaan, jossa äidin olemus on salliva ja kannatteleva, vähemmän kantaaottava. Ja tyttö toistaa rentoa luottamusta, äitiään katsellen, hymyillen. Tätä he itse eivät ole pitkään aikaan nähneet.

Aitoon läsnäoloon ja todellisiin havaintoihin perustuva puhe tuo sekä asiakkaalle että ohjaajalle mahdollisuuden terapeuttista suhdetta edistävään vuorovaikutukseen, kokemusten vaihtoon ja ymmärryksen luomiseen.

Keho on viisas

Yhteisen matkan päätteeksi kerätään spontaaneja sanoja palautteena päivästä. Sanat irtoavat olkapäistä, jotka kantoivat rinkkaa. Sanat tulevat jalkapohjista, jotka tallensivat metsän pohjan dataa. Sanoja koko kehon liikkeistä, jotka seurasivat värejä ja muotoja. Sanoja, jotka seurasivat totuuksia. Suodattamatta. Pyrkimättä mihinkään. Mutta varoen, etteivät sanat pakene päähän. Ettei totuus karkaa ja aja harhaan.

Nuoruusiän minuuden rakentuminen voidaan sanoa olevan rinnastettavissa lapsuuden vanhemmista irtautumiseen. Protestista hajoamisen kautta uudelleen muokkautumiseen. Sama prosessi toteutuu luovassa toiminnassa. Alun kaaoksesta ja hämäryydestä kohti uusia muotoja ja selkiytymistä. Kohti uutta.

Ajan päästä saatat haluta päästä metsään. Haluat jutella. Näet toisen ehkä uudessa valossa. Haluat olla vaan. Ja se riittää!


Lähdekirjallisuutta:

  • Rankanen, Hentinen, Mantere 2007. Taideterapian perusteet.
  • Venkula, Hanna-Maria 2003. Taiteen välttämättömyydestä.
  • Vuorinen, Risto 1998. Minän synty ja kehitys.
  • Mc Niff, Shaun 1998. Trust the Process. An artist’s guide to letting go.

Marika Väärä

Kirjoittaja on ekspressiivisen taideterapian sanansaattaja ja elämän kulmakohtien pohtija. Hän toimii hanketyöntekijänä ”Tyttö olet helmi!” -kehittämishankkeessa MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiössä.

Verkkosivut  | Facebook  | Instagram