Kuva: Rawpixel (Unsplash)

Olet kaunis – ja hurjan taitava matikassa!

eriarvoisuus, yhdenvertaisuus

Mesenoin pienellä summalla Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) -kirjaa. Siihen on poimittu 60 politiikassa, urheilussa, tieteessä tai taiteessa eri tavoin ansioituneen suomalaisen naisen tarinat, ja mukana on aina myös päähenkilön itse lausuma motto tai ajatelma. Ajatuksia herättäviä lauseita on monta, ja varsin usein ne liittyvät esteiden ylittämiseen tai ennakkoluulojen rikkomiseen. Omat suosikkini löytyvät sekä historiasta että tämän päivän voimanaisista, mutta lapsilleni yksi tärkeistä hahmoista on upea esikuva, laulaja Alma. Hänen voimalauseensa kuuluu: ”En anna minkään lannistaa minua enää!”

Suomessa tytöt pärjäävät monilla mittareilla hyvin. Koulussa he menestyvät poikia paremmin, jopa niin, että keskimäärin tytöt ovat taidoissaan puoli vuotta poikia edellä. Tytöt hakeutuvat poikia useammin lukioon ja korkea-asteelle ja jäävät koulutuksen ulkopuolelle poikia vähemmän.

Tytöt syyttävät vaikeuksista itseään.

Osaamisesta huolimatta tyttöjen luottamus omiin kykyihin on kuitenkin poikia heikompaa. Viimeistään yläkoulussa tyttöjen matemaattinen itsetunto laskee, ja lukiossa tytöt valitsevat huomattavasti poikia harvemmin matemaattisten aineiden opiskelun. Heikommasta menestymisestään huolimatta pojat ovat neljä kertaa kiinnostuneempia teknisistä aloista.

Yleensä ottaen pojat ovat elämäänsä selvästi tyttöjä tyytyväisempiä. Kouluterveyskyselyn mukaan tytöt kokevat poikia enemmän koulu-uupumusta, ja tyttöjen mielenterveyden häiriöt ovat poikia yleisempiä. Tytöt suhtautuvat tulevaisuuteen tavoitteellisesti, ja syyttävät vaikeuksista itseään.

Sukupuolten väliset oppimiserot ovat johtaneet sen pohtimiseen, kuinka koulua tulisi muuttaa, jotta se voisi paremmin tukea myös poikia. Tärkeä keskustelu, mutta käytäisiinkö sitä yhtä voimallisesti, jos heikompia oppijoita olisivatkin tytöt?

Sukupuolittuneita odotuksia ja lasikattoja

Potra poika! Sievä tyttö! Näin neuvolan terveydenhoitajat kirjoittivat neuvolakortteihin, kun asiaa tutkittiin. Maailmamme on sukupuolittunut, ja kohtelemme ja tulkitsemme toisiamme olettamamme sukupuolen mukaisesti. Kehumme tyttöjä heidän ulkonäköönsä liittyen ja poikia taitojen ja toiminnallisuuden kautta.

Sosiaaliset odotukset kohdistuvat tyttöihin ja poikiin eri tavoin ja normittavat tytöille soveliaita rooleja poikia kapeammiksi. Tytöt saavat esimerkiksi olla ”kympin tyttöjä”, mutta samalla heidän oletetaan olevan kuuliaisia ja nöyriä, eikä pitävän ääntä omasta osaamisestaan.

Julkinen tila on edelleen miesten.

Opinnoissaan menestyviä tyttöjä odottavat työmarkkinat, joissa sukupuoli vaikuttaa monin tavoin omien kykyjen osoittamisen ja menestymisen mahdollisuuksiin. Eikä samasta työstä edelleenkään makseta samaa palkkaa. Erityisesti maahanmuuttajataustaisia tyttöjä ohjataan hakeutumaan ammatilliseen koulutukseen, vaikka opintomenestys ja nuoren omat toiveet tähtäisivät korkeampaan koulutustasoon. Rekrytointitilanteessa nuori nainen on potentiaalinen riski jäädessään mahdollisesti pian äitiysvapaalle. Koska hoivavastuu ei jakaudu tasan, naiset kantavat perheen perustamisen kustannukset paitsi henkilökohtaisessa ansio- ja eläkekertymässään, myös kollektiivisesti sukupuolensa edustajina.

Julkinen tila on edelleen miesten. Tytöt ja naiset joutuvat seksuaalisen häirinnän ja kaltoinkohtelun kohteiksi kaduilla, liikennevälineissä, kauppakeskuksissa, netissä. Mutta myös kouluissa, työpaikoilla ja kotona. Noin 50 000 naista kokee vuosittain seksuaalista väkivaltaa, ja vain murto-osa tapauksista johtaa oikeustoimiin. Noin joka viides suomalaisnainen on kokenut puolison väkivaltaa tai uhkailua joskus nykyisen parisuhteen aikana. Nainen joutuu kumppaninsa surmaamaksi kolme kertaa miestä todennäköisemmin.

Naistenpäivänä tarvitaan tekoja

Tänään on kansainvälinen naistenpäivä. Sillä on vahvat juuret naisten oikeuksien parantamisessa: jo 1900-luvun alussa sosialistiset ja naisliikkeet vaativat naisille oikeutta työhön, koulutukseen ja poliittiseen osallistumiseen. Vuonna 1975 päivästä tuli YK:n tunnustama teemapäivä, minkä myötä erityisesti globaali eriarvoisuus nousi esiin.

Naisten ja miesten välinen eriarvoisuus on maailmanlaajuisesti yhä voimakasta ja naisiin kohdistuu monenlaista syrjintää nimenomaan heidän sukupuolensa vuoksi. Monet kulttuuriset ja yhteiskunnalliset käytännöt sallivat eriarvoisen kohtelun, ja myös lainsäädännön kehittyminen on ollut epätasaista. Eri puolilla maailmaa tytöt jäävät vaille koulutusta ja mahdollisuuksia elättää itsensä. Tyttöjen itsemääräämisoikeus on heikko, ja tytöt ovat usein pelkkiä seksualisoituja ruumiita, vallankäytön ja kaupankäynnin kohteita.

Istanbulin sopimus, eli Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä, on maailman ensimmäinen laaja-alainen sopimus, jonka tarkoitus on ennaltaehkäistä ja poistaa perheessä tapahtuvaa ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Suomi on allekirjoittanut sopimuksen, mutta sen toteuttaminen on yhä puutteellista. Kyse on rahasta, jonka käyttämisen taustalla on aina poliittinen tahto.

Älkäämme antako minkään lannistaa meitä!

Kahdessa Arvokas-ohjelman hankkeessa työskennellään sukupuolierityisesti. Tyttö olet helmi! -hankkeessa tuetaan tytön ja äidin välistä suhdetta ja pyritään tunnistamaan jo varhaisessa vaiheessa nuorten tyttöjen alkavia mielenterveysoireita ja lisäämään suojaavia tekijöitä. Luontovoimaa!-hankkeessa eri kulttuureista tulevat naiset luovat yhteyksiä luontoon ja toisiinsa. Naisten välisen verkostoitumisen ja solidaarisuuden kautta on mahdollista avata uusia toiminnan mahdollisuuksia mutta myös luoda turvallisempia tiloja kasvaa, oppia, toteuttaa itseään ja kohdata toisia.

Tasa-arvotyö ei kuitenkaan ole vain naisten asia, vaan edellyttää yhteistä tahtoa ja tavoitteita sekä konkreettisia satsauksia epäkohtien korjaamiseksi. Tyttöjä ja naisia sekä nais- ja ihmisoikeusjärjestöjä tulee kuunnella, ja toimenpide-ehdotukset viedä teoiksi. Tulokset ovat tärkeitä kaikille sukupuolille. Alman sanoin, älkäämme siis antako minkään lannistaa meitä!

Jenni Kallio

Olen Arvokas-ohjelman arvioinnin asiantuntija. Naistenpäivänä en halua kukkia tai suklaata, vaan osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun, jättää tiskikoneen täyttämättä ja lukea lapsilleni iltasaduksi sankarillisten tyttöjen tarinoita.

Twitter  | LinkedIn