Kuva: Sakari Röyskö

Maailmaan kuuluminen on vastalääke irtiololle

osallisuus, yksinäisyys

Irtiolemisen ja irrallisuuden kokemukset ovat seurausta vapausihanteestamme. Olemme tottuneet ajattelemaan, että vapautta on se, kun pärjään elämässä ilman sinua. Mutta juuri kun tällaisen riippumattomuuden saavutan, alkaa elämäni vallata tyhjyys.

Elämän hienoimmat hetket ovat jaettuja ja yhdessä koettuja. Vastavuoroisessa ja tasavertaisessa kohtaamisessa huomaamme kuinka erilaisina ihmisinä täydennämme toisiamme. Liittymisen ja kuulumisen kokemukset ovat avaimia elämän kukoistamiseen, joka on elämänlaadun korkein muoto.

Mutta osallisena olemista on mahdollista kokea myös ihmisyhteisöä avarammin. Yhteenkuuluminen ympäröivän todellisuuden kanssa voi toteutua vaikka metsäkävelyllä kun ilahtuu elämän monimuotoisesta ihmeestä. Silloin kyse on havahtumisesta siihen ympärillä olevaan elämää, jonka osaksi oma elämä asettuu.

Yhteenkuuluminen voi olla myös kuvittelukyvyn avulla löydettyä yhteyttä meitä ennen eläneisiin ihmisiin, kun nojaa rantakallioon ja pohtii kuinka monet ihmiset ovat vuosisatojen saatossa tehneet samoin – ja ehkä saaneet turvaa rantakallion järkähtämättömyydestä.

Osallisuutta on mahdollista kokea myös taiteen virittämänä. Se voi olla esimerkiksi eläytymistä romaanin päähenkilön elämään. Myös nykyinen informaatioaika laajentaa osallisena olemisen mahdollisuuksia, sillä digitaalisissa verkostoissa virtaavat mahdollisuudet ylittävät perinteisiä kulkuesteitä ketterästi. Alueen merkitys yhteyden kokemisessa vähenee.

Yhteys on apu yksinäisyyteen

Osallisuutta onkin mahdollista ajatella avartuvaksi kaikkeen siihen, minkä osana omaa elämää eletään. Osallisuudessa, liittymisessä, kuulumisessa ja kytkeytymisessä on kyse yhteyden olemassaolosta. Silloin korostuu asioiden, ilmiöiden ja ihmisten välinen vuorovaikutus. Erilaiset liittymisen kokemukset poistavat yksinäisyyden tunteita ja lisäävät elämän mielekkyyden kokemuksia.

Osallisuus on siis enemmän kuin se, kuinka me ihmiset tässä ja nyt koemme keskinäistä yhteenkuulumista. Loppujen lopuksi mikään inhimillisen elämän osa-alue ei ole erotettavissa toisista ihmisistä tai muusta luonnosta. Ei ole mahdollista, että keuhkot voivat hyvin, jos sydän kärsii. Eikä yritys voi menestyä pitkällä aikavälillä, mikäli työntekijät voivat huonosti. Ja jos Afrikka luhistuu, myös Euroopalle tulee ennen pitkää ongelmia.

Lukuisten yhteen punoutuvien solmukohtien kautta rakentuu elämän verkko, jonka osana jokaisen ihmisen ainutlaatuinen ja arvokas elämä on. Jokainen kytkeytyminen elämän kudelman monimuotoisuuteen voi rikastaa hyvinvointia, sillä uudenlaiset liittymisen, kuulumisen ja kytkeytymisen kokemukset tarjoavat hyvinvointikokemuksia avartavia merkitysnäköaloja elämään.

Kuvat: Sakari Röyskö (artikkelikuva) ja Juha Törmälä (pikkukuva)

Arto O. Salonen

Professori Arto O. Salonen on kestävyystutkija, jonka uusin tietokirja Rakkautta ja valoa – tie hyvään tulevaisuuteen on juuri julkaistu.

Kirjoitus on osa Arvokas-ohjelman yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta käsittelevää Sinä olet arvokas -kampanjaa. Lue lisää täältä.