Kuva: @urbmonkey

Jeesiä tarvitaan joka puolella

asenteet, kodittomuus, vapaaehtoisuus, yhdenvertaisuus

Näin joskus Youtube-videon, jossa mies leikkasi hiuksia kaduilla. Ajattelin, että vähän siistiä! Siitä on vuosia, mutta ne ennen ja jälkeen -kuvat ja ihmisten iloiset ilmeet jäivät mieleen. Mietin silloin, että voisipa itsekin tehdä noin.

Puolitoista vuotta sitten otin sakset käteen ja lähdin pyörimään Helsingin Kallioon. Olin aloittanut parturi-kampaajan opinnot ja halusin treenata. Kysyin vastaantulevilta, kiinnostaisiko ilmainen hiustenleikkuu.

En kategorisoi ihmisiä. Olen parturoinut yleensäkin kaduilla olevia, periaatteessa ketä vain. Usein heitä on elämä vienyt vähän hurjemmin – ei ehkä ole asuntoa, on päihdeongelmaa ja jollain lailla yhteiskunta on jättänyt ulkopuolelle.

Heitä haluan auttaa.

Mie ajattelen, että ketään ei pidä käydä arvostelemaan, jos ei tiedä ihmisestä yhtään mitään. En halua luokitella ihmisiä esimerkiksi sen mukaan, millaisia valintoja hän on joskus tehnyt. Olen itsekin tehnyt huonoja ja niistä oppinut – aina voi parantaa. Ei kukaan ole kaduilla omasta tahdostaan.

Moni ajattelee, että ihmiset ajavat itse itsensä tilanteeseen, jossa menee huonosti. Ei se todellakaan ole niin. Yksikin vastoinkäyminen voi joskus ajaa masennukseen, päihteisiin ja kadulle.

On tärkeää pitää huolta ihmisistä, joilla ei välttämättä mene hyvin. Auttaa pitäisi niiden, jotka siihen pystyy. On aika hienoa, jos mie pystyn hiusten leikkaamisella saamaan ihmisille hyvän mielen.

Miun parturinpenkkiin istutaan myös juttelemaan. Se ei ole pelkästään hiustenleikkuu, vaan kiva kokemus, ja siistit hiukset ja parta tulevat siinä ohessa.

Monesti ihmiset jäävät jälkikäteen heittämään läppää. Tarjoavat tupakkaa ja joku antaa viimeisistä rahoistaan. Mutta siihen en suostu.

Muutaman ihmisen mie olen tuonut parturi-kampaamoon, jossa työskentelen. On annettu hupparia ja puhdasta paitaa ja leikattu ja pesty hiukset. Siitä on sitten siisti mies lähtenyt työnhakuun tai asuntonäyttöön varmin mielin.

On todella antoisaa tehdä hyvää. Kun vähän pääsee auttamisen makuun, se koukuttaa. Kaikesta palautteesta ja pyynnöistä voi huomata, miten paljon sitä jeesiä joka puolella tarvitaan.

Tämä teksti on vierasblogi, jonka sisältö vastaa kirjoittajan omaa näkemystä käsiteltävästä aiheesta. Kirjoitus ei välttämättä edusta Arvokas-ohjelman virallista kantaa.

Jouko Näivä

Olen vapaaehtoinen katuparturi ja Vuoden vapaaehtoinen 2018. Työskentelen parturi-kampaajana Beard Park -liikkeessä Helsingin Kalliossa.

Facebook  | Instagram