Kuva: Joshua Hoehne (Unsplash)

Hallitusohjelmalla kohti sosiaalisesti kestävää yhteiskuntaa

Arvokas, eriarvoisuus, hyvinvointi, köyhyys, osallisuus, palvelut, yhdenvertaisuus

Antti Rinteen (sd.) luotsaamat hallitusneuvottelut ovat päättyneet. Tuloksena on hallitusohjelma, jonka ytimessä on rakentaa sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä Suomi vuoteen 2030 mennessä.

Luin uunituoretta Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta -hallitusohjelmaa (julk. 3.6.2019) erityisesti siitä näkökulmasta, kuinka ohjelmassa pureudutaan eriarvoisuuden vähentämiseen sekä tunnettuihin hyvinvoinnin riskitekijöihin, kuten köyhyyteen, yksinäisyyteen ja ulossulkemiseen.

Selväksi käy, että ohjelman otsikkoonkin valittujen prinsiippien järjestys on tietoinen: hallituksen keskeinen pyrkimys on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja hyvinvoinnin lisääminen. Viime vuosista poiketen taloudelle annetaan ensisijaisesti välillinen rooli.

Hyvinvointivaltion paluu

Ohjelmaa läpileikkaava käsite on sosiaalinen kestävyys. Sen määritellään olevan sitä, että ”kannamme vastuuta toinen toisistamme ja yhteisestä tulevaisuudesta ja ihmisten välillä vallitsee oikeudenmukaiseksi koettu tasa-arvo”. Ohjelma on myös arvopohjassaan avoin: ihmisten yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, verorahoitteiset hyvinvointi- ja koulutuspalvelut, suuri sosiaalinen liikkuvuus ja aktiivinen kansalaisyhteiskunta ovat hallituksen haluaman yhteiskuntamallin kantavat periaatteet. Siksi hallitusohjelmassa on meille eriarvoisuuden vähentämisen kanssa työskenteleville ja myös yleisemmin järjestötoimijoille monia positiivisia viestejä.

Ohjelman sävy ilahduttaa myös symbolisesti: sana eriarvoisuus mainitaan ohjelmassa 19 kertaa ja tasa-arvo peräti 68 kertaa. Siinä missä edellisestä hallitusohjelmasta sana hyvinvointivaltio puuttui kokonaan, se mainitaan nyt kahdeksan kertaa. Viesti on selvä: julkisella sektorilla ja valtiolla halutaan olevan sekä vastuu että keskeinen toimijarooli.

Monin paikoin ongelmien tunnistetaan johtuvan rakenteista, ja siksi myös ratkaisuja haetaan laajemmin järjestelmän muuttamispyrkimyksistä. Esimerkiksi työttömyys liittyy työn muutoksiin ja epävarmuuksiin sekä työmarkkinoiden vaikeuksiin työllistää osa- ja vajaatyökykyisiä. Poissa on yksilönvastuuseen hoputtava puhetapa ja kova aktivointiajattelu, sen sijaan palveluita luvataan kehittää entistä yksilöllisemmiksi. Työttömyysturvan aktiivimallin leikkuri poistuu, ja TE-palveluiden resursseja ohjata työnhakija-asiakkaita lisätään. Työmarkkinoille pääsyä tuetaan sosiaaliturvan kokonaisuudistuksen myötä kannustimin sekä rakenteellisin keinoin, muun muassa palkkatuen käyttöä lisäämällä.

Ytimessä eriarvoisuus

Köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen on keskeinen tavoite, jonka kerrotaan ohjaavan kaikkea hallituksen paatoksentekoa. Hallitus muun muassa korottaa perusturvaa, pienimpiä eläkkeitä sekä lapsiperheiden ja opiskelijoiden tukia. Köyhyyttä ohjelma tarkastelee ensisijaisesti taloudellisena niukkuutena. Se ymmärretään kuitenkin laajasti, ei yksin perusturvaan kytkeytyvänä ongelmana. Hallitus esimerkiksi haluaa puuttua kotitalouksien velkaongelmiin ennaltaehkäisevästi pikavippimarkkinoita rajoittamalla. Lupauksena teeman ylläpitämisestä hallitus lupaa arvioida jokaisen budjettiriihen yhteydessä mahdollisuuksia tehdä uusia panostuksia köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseksi. Lupaus on kunnianhimoinen ja myös mahdollisten heikompien taloudellisten aikojen yli katsova.

Osin kunnianhimoiset tavoitteet olisivat tarvinneet rinnalleen hiukan enemmän konkretiaa, sillä hieman liian usein asiaa luvataan seuraavaksi selvittää. Toki tietoperustan lisääminen ja vaikuttavimpien keinojen tunnistaminen on myös suotavaa, kun vastauksia etsitään kaikkea muuta kuin helposti ratkaistaviin ongelmiin. Nyt eriarvoisuuteen tarjotut ratkaisut koostuvat sekä edellisen hallituksen tekemien tiukennusten purkamisesta että muutamista erityisen mielenkiintoisista uusista avauksista.

Hallitusohjelmassa luvataan ottaa entistä paremmin huomioon huono-osaisuuden riskitekijät ja niiden ylisukupolvisuus. Riskitematiikan ohessa tunnistetaan myös sosiaalisesti eri tavoin etäällä olemiseen liittyvä yhä jyrkempi vastakkainasettelu, mikä kärjistää yhteiskunnallista ilmapiiriä. Siksi hallitus antaa lupauksen tehdä syrjimätöntä sekä sosiaalisesti ja sukupolvien suhteen oikeudenmukaista politiikkaa. Ohjelmassa on maahanmuuttajien asemaan ja kotoutumiseen, sukupuolten väliseen tasa-arvoon, seksuaalioikeuksiin sekä vammaisten asemaan liittyviä painopisteitä.

Väkivalta- ja seksuaalirikoslainsäädännöllä puututaan erityisesti naisiin kohdistuvaan rikollisuuteen, ja ensi kertaa annetaan lupaus poistaa asunnottomuus kokonaan. Mielenterveysosaamista ja palveluita vahvistetaan ja mielenterveys nousee selkeästi osaksi terveys- ja hyvinvointipolitiikkaa, millä on varmasti vaikutusta myös varhaisessa vaiheessa saatavaan tukeen.

Koulupolut pitenevät

Uusi hallitus uskoo koulutukseen eriarvoisuutta vähentävänä voimana. Se tekee ainakin kaksi merkittävää koulutukseen ja oppimiseen liittyvää linjausta. Subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus palautetaan ja lisäksi yli 3-vuotiaiden ryhmäkokoja pienennetään. Eriarvoisuuden vähentämisen kannalta onkin merkittävää, että varhaiskasvatuksen hyvinvointipoliittinen ulottuvuus lasten hyvinvoinnin edistämisessä ja perheiden välisten hyvinvointierojen tasaamisessa tunnistetaan.

Oppivelvollisuutta pidennetään 18 ikävuoteen eli toiselle asteelle asti, ja toisen asteen koulutuksesta tehdään maksutonta. Tämä on huomattava laajennus suomalaiseen koulutusjärjestelmään, ja myös ideologisesti merkittävä, kun koulutuksen hankkimista voidaan pitää subjektiivisena oikeutena. Maksuton koulutus tulee olennaisesti parantamaan pienituloisista perheistä tulevien nuorten opiskelumahdollisuuksia, mutta myös julkistaloudellisena panostuksena kaikkia yhtäläisesti koskettava maksuttomuus on suuri.

Oppivelvollisuus ja sen pidentäminen ei kuitenkaan yksin riitä ratkaisuksi koulutuksen edistämisessä. Perusopetuksen resurssien ja riittävien tukipalveluiden varmistaminen on avainasemassa, jotta kaikille lapsille ja nuorille voidaan taata riittävät valmiudet jatko-opintoihin. Negatiivisia koulukokemuksia kerryttäneelle nuorelle oppivelvollisuuden mekaaninen pidentäminen on pahimmillaan lamauttava kokemus. Nähtäväksi jää, kuinka luvatut panostukset opinto-ohjaukseen ja nivelvaiheen tukitoimiin riittävät kattamaan yksilöllistä ja moninaista tukea tarvitsevien nuorten tarpeet.

Osallistuminen on oikeus

Lasten ja nuorten eriarvoisuutta hallitus haluaa kaventaa myös vahvistamalla perheiden saamaa varhaista, matalan kynnyksen tukea arjessa selviytymiseen ja vanhemmuuteen. Lupaus annetaan YK:n lapsenoikeuksien sopimukseen perustuvasta lapsistrategiasta sekä lastensuojelun jälkihuollon uudistamisesta. Edellisen hallitusohjelman tapaan nuoret yhä liitetään huolipuheeseen ja syrjäytymisdiskurssiin: erityisesti työ- ja koulutusmarkkinoiden ulkopuolelle jäämistä pyritään estämään monin keinoin.

Aiempaa vahvemmin nuoret kuitenkin nähdään myös osallistujina: nuorten mahdollisuuksia tulla kuulluksi omissa asioissaan parannetaan ja osallistumisen mahdollisuuksia lisätään. Osallistumisen paikat sen sijaan pysyvät aikuisten rakenteissa: vaikka kansalaisaloitteen allekirjoitusoikeus laskee 15 ikävuoteen, äänestää voivat jatkossakin vain täysi-ikäiset. Nuorten omaehtoiselle toiminnalle, kuten voimakkaasti versovalle ilmastoliikehdinnälle, ohjelma ei tuota vaikuttamisen paikkoja. Sen sijaan koulujen osallistavaa ja yhteisöllistä toimintakulttuuria luvataan vahvistaa, yhteiskunnallista kasvatustehtävää lisätä ja huomiota kiinnittää erityisesti syrjivän kiusaamisen tunnistamiseen ja ennaltaehkäisyyn.

Määrällisesti uuden hallituksen ohjelman sisällöistä miltei puolet liittyy ilmastonmuutoksen torjuntaan ja luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen. Linjaukset ovat kunnianhimoisuudessaan historiallisia ja Suomi haluaa ottaa asiassa edelläkävijän ja innovaattorin roolin. Myös ilmastopolitiikkaan on sisällytetty sosiaalisesti oikeudenmukaisia kompensaatioita. Vahvasti ohjelmassa näkyy myös järjestöjen rooli: hallitus lupaa turvata osallisuuden ja monimuotoisen kansalaistoiminnan edellytykset ja järjestöjen toiminnan autonomisuuden. Lupaus pitkän aikavälin kehittämistyöstä antaa vahvan signaalin siitä, että jatkossakin eriarvoisuutta torjutaan osallisuudella ja mahdollisuuksilla olla mukana merkitykselliseksi koetussa kansalaistoiminnassa.

Jenni Kallio

Olen Arvokas-ohjelman arvioinnin asiantuntija ja sosiologi, jonka mielestä vaalit ovat ihmisen parasta aikaa.

Twitter  | LinkedIn