fbpx
Kuva: Michael Rosner-Hyman (Unsplash)

Eriarvoisuuspuhetta tarvitaan – konkreettisesti

Arvokas, eriarvoisuus, järjestötyö

Puhutaanko eriarvoisuudesta liikaa? Häivyttääkö liian yleisellä tasolla liikkuva eriarvoisuuspuhe alleen hyvinvointiongelmien todelliset syyt? Millaisella äänellä Arvokas-ohjelman pitäisi osallistua keskusteluun eriarvoisuudesta?

Eriarvoisuuden syitä ja seurauksia

Arvokas-ohjelman hankkeiden tavoitteena on luoda mahdollisuuksia yhteisöllisyyteen ja osallisuuteen sekä osaltaan vähentää yhteiskuntamme eriarvoisuutta. Ohjelman tuoreena koordinaattorina pääsen seuraavien kahden vuoden ajan pulikoimaan syvälle köyhyyden, yksinäisyyden ja ulossulkemisen käsitealtaaseen  

Pari viikkoa sitten törmäsin sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamon ajatuksia herättävään kolumniin eriarvoisuuspuheesta. Hiilamon viesti oli, että vaikka eriarvoisuus on merkittävä asia, ei maailmaa saa jäädä tarkastelemaan liian ylätasolta eriarvoisuuden kautta. Yleistävän eriarvoisuuspuheen sijaan on tärkeää keskittyä myös heikommassa asemassa olevien hyvinvointiongelmien todellisiin syihin.  

Näitä syitä ja niiden seurauksia kohdataan Arvokas-ohjelman 25 hankkeessa, kun tehdään kädet savessa töitä toimintaan osallistuvien hyvinvointiongelmien ratkaisemiseksi. Viime keväänä Arvokas-ohjelman hankkeilta kerättiin kokemuksia eriarvoisuudesta. Miten eriarvoisuus näkyy, kuuluu ja tuntuu hankkeiden toimintaan osallistuvien arjessa? 

Vastaukset ovat puhuttelevia:

  • ”Ympäristön (oppilaitosten, työnantajien, työvoimapalvelujen, muiden ihmisten jne.) tietämättömyys ja ennakkoluulot saattavat estää osallistumista itse sairauden aiheuttamia rajoitteita enemmän.”
  • ”Hankkeeseen osallistuvien nuorten arjessa eriarvoisuus näkyy siten, että jotkut nuorista käyvät ruokajonoissa, koska toimeentulo on tiukkaa. Lisäksi juuri niukan toimeentulon takia osa heistä, joutuu asumaan alueella, jossa ei viihdy ja kokee olonsa turvattomaksi.”
  • ”Arjen haasteiden keskellä voimia avun etsimiseen yksin ei välttämättä enää löydy. Eikä riitä uskoa, että asiat voisivat muuttua paremmaksi.”

Järjestötyön ja valtakunnallisen ohjelman vahvuutena eriarvoisuuskeskustelussa on se, että näiden aitojen kokemusten lisäksi voimme tuoda julkiseen keskusteluun – ja toivottavasti ratkaisuiksi asti – myös niitä tekoja ja päätöksiä, joita tarvitaan arjen eriarvoisuuskokemusten lievittämiseksi.  

  • ”On lisättävä ihmisten tietoisuutta fyysisiä muutoksia aiheuttavista sairauksista sekä jaettava kokemustietoutta siitä, miltä tuntuu olla vammainen. YK:n vammaissopimusta ei tunneta eikä noudateta – tästä tarvittaisiin tietoa sekä valvontaa.”
  • ”Hoitotakuu ja terapiatakuu kaikille! Sekä päihdeongelmista (ja mt-ongelmista) kärsivien hoito ja kuntoutus yhdenvertaiseksi somaattisten sairauksien hoitoon nähden.”
  • ”Tarvitaan enemmän helposti lähestyttäviä ja leimaamattomia matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja, joissa mahdollisuuksia aitoon vuorovaikutukseen ja vertaistukeen. Aikaa ja resurssointia rinnalla kulkemiseen ja konkreettisiin arjen tekoihin.”

Arvokas-ohjelman hankkeilla on vielä kaksi vuotta aikaa tehdä eriarvoisuutta vähentävää työtä ihmisten arjessa. Me ohjelman koordinaatiossa teemme kovasti töitä sen eteen, että vuoropuhelua eriarvoisuuden syistä, seurauksista ja ratkaisuista hyvinvointiongelmiin käytäisiin mahdollisimman monella areenalla.  

Mitä sinulla on sanottavaa eriarvoisuudesta? – kerro se meille vaikka Twitterissä! Meidät löydät tililtä @sinaoletarvokas ja tunnisteella #eriarvoisuus.

Kirsti Kuusterä

Olen Arvokas-ohjelman tuore ohjelmakoordinaattori, hanke- ja järjestötyön konkari. Rakastan kirjastoja, olen politiikan penkkiurheilija ja toivon oppivani paljon Arvokas-hankkeilta.

Facebook  | Twitter  | Instagram