fbpx
Kuva: Rookie Stories

Anssi Kela kertoo tarinoita, joita haluan kuulla

Arvokas, eriarvoisuus

Anssi Kela on mielestäni ennen kaikkea tarinankertoja. Nykypäivän Gösta Sundqvist, jonka lauluissa äänen saavat elämän kolhimat, epävarmat ja joukkoon sopimattomat kummajaiset. Samalla laulujen päähenkilöt sijoittuvat siihen yhteiskunnalliseen kontekstiin, joka heitä määrittelee. Eikä elämä aina mene ympäristön tai omienkaan odotusten mukaan.

Petri Ruusunen päätyi vankilakierteeseen ja huumekoukkuun, vaikka Puistossa tapahtuneiden asioiden jälkeen yhteiskunnan palveluverkoston olisi pitänyt kyetä häntä auttamaan. Miksi Millan äidille oli niin tärkeää, että tytär etenisi elämässään selkeiden suunnitelmien mukaan? Olisiko Ilveksen viimeinen hyppy voitu jotenkin estää ennalta jo koulukiusaamisen vuosina? Onko Levoton tyttö yhteiskuntamme kuva itseään etsivästä myöhäisteini-ikäisestä?

Kysyimme, mitä Kela itse ajattelee roolistaan yhteiskunnallisena vaikuttajana ja kannanottajana. Kuinka tietoisesti laulut ottavat kantaa, mistä aiheet syntyvät? Millaisia odotuksia ja toiveita hänen itsensä on odotettu lunastavan, ja millaisin keinoin hän on niihin vastannut?

Oli yllättävää kuulla, ettei Kela itse koe mitenkään erityisesti olevansa yhteiskunnallinen vaikuttaja. Sen sijaan hän kertoi näin:

”Jos olen tarpeeksi pitkään hiljaa paikallani, biisi uskaltaa lähestyä minua ja tavoitan sen. Ja sitten huomaan, että okei, tästä tuli tämmöinen. Koskaan ei biisiä tehdessään osaa aavistaa, millaiseen maaperään se putoaa, miten kuulijat sitä käsittelee ja miten se liittyy heidän elämäänsä.”

Tähän aion itse jatkossakin tarttua. Sillä minulle Anssi Kelan kappaleet ovat tarinoita, joilla on juuri sellainen yhteiskunnallinen sanoma, jonka itse haluan niissä kuulla.

Lue: Anssi Kela nousi oudosta takapulpetin kaverista loppuunmyydyille lavoille.

Jenni Kallio

Olen Arvokas-ohjelman arvioinnin asiantuntija (opintovapaalla) ja sosiologi. Nuoruudessani takapenkeillä kuunneltiin Nummelaa.

Twitter