Yksinäisyyden kehä katkaistaan yhdessä

Mitä yksinäisyydestä tiedetään? Miltä se näyttää arjessa? Ja miten sitä voisi vähentää?  

Tutkimuksessa yksinäisyys on määritelty esimerkiksi negatiiviseksi psyykkiseksi olotilaksi, jossa ihminen kokee ahdistusta määrällisesti tai laadullisesti puutteellisista ihmissuhteista. Tällaisella yksinäisyydellä on havaittu monia kielteisiä vaikutuksia, sillä ihmissuhteet ovat keskeisin osa hyvinvoinnin kokemusta. Dosentti Sakari Kainulainen Diakonia-ammattikorkeakoulusta puhuukin mieluummin ihmissuhteiden puutteesta kuin yksinäisyydestä.  

Kainulaisen mukaan yksinäisyys sekä painaa yksilöä että rasittaa palvelujärjestelmää. Järjestöillä on keskeinen rooli yksinäisyyden vähentämisessä, sillä Kainulainen korostaa kansalaisyhteiskunnan ja järjestöjen olevan ainoa toimija, joka edesauttaa kohtaamisia.  

Yksinäisyyden sävyjä – arjen kokemuksia 

Yksinäisyys tuntuu olevan aiheena tabu. Esimerkiksi romaniväestön keskuudessa yksinäisyys on lisääntynyt viime vuosikymmenten aikana, kun yhteisöllisyys oli ennen tietynlainen romanikulttuurin peruspilari, kertoo Romano Missio ry:n projektikoordinaattori Mertsi Berg. Yksinäisyys voi koskettaa niin iäkästä palvelutalossa asuvaa romania kuin nuorta, joka ei voi jakaa huoliaan tai onnistumisiaan kenenkään kanssa. 

Mannerheimin lastensuojeluliitto keräsi pienten lasten vanhemmilta tietoa vaikeista aiheista, ja 20 % kyselyyn vastaajista nosti esiin yksinäisyyden. ”Yksinäisyys on aiheista se, josta on vaikein puhua”, totesi hankesuunnittelija Anna-Maija Okker.  

”Meille sanotaan lapsena, että me ollaan yhdenvertaisia, mutta eihän se niin ole.” Tiimipäällikkö Miguel Reyes MIELI ry:stä on nähnyt Sekaisin-chatissä, kuinka nuorten lähtökohdat solmia ihmissuhteita vaihtelevat. Tärkeintä olisi pitää huolta, että jokaisella lapsella ja nuorella olisi edes joku, joka sanoo, että ”sä olet tärkeä ja että sua rakastetaan”. Valmentaja Petri Härmä Diakonissalaitoksen Vamos-toiminnasta nosti esiin elämän taitekohdat, ja kuinka niissä tarvitaan ihmisiä, jotka oikeasti kohtaavat. 

Yksinäisiä nolla – haasteesta ratkaisuihin 

Yksinäisyystutkija Niina Junttila on seurannut yksinäisyydestä käytyä keskustelua ja tutkimusta pitkään. ”Mikään ei pahempaa kuin se että olet yksin, eikä ole ketään jonka kanssa jakaa asioita.” Junttila kuvaa yksinäisyyden juurisyitä kehänä, jossa yksinäisyyden tunteen herääminen ei yksilöllisten taitojen ja tuen tai epäonnistumisen pelon vuoksi johdakaan muiden seuraan hakeutumiseen. Pitkään jatkuessaan kehästä ulos hyppääminen vaikeutuu.  

Junttila tarjoaa tutkimusten perusteella monia keinoja tarttua yksinäisyyteen: yksinäisten sosiaalisten ja sosiokognitiivisten taitojen vahvistaminen, matalan kynnysten mahdollisuuksien tarjoaminen sekä yksinäisyyteen ja sosiaalisiin suhteisiin liittyvien ajatusvääristymien muuttaminen esimerkiksi terapian avulla. Näitä keinoja yhdistää se, että apua tarjotaan yksinäiselle.  

Junttila pitää kuitenkin erityisen tärkeänä laajentaa yksinäisyys yksinäisten ratkottavasta ongelmasta meidän kaikkien haasteeksi.

Vaikuttamalla yleisesti asenteisiin, yksinäisten huomioimiseen ja vastavuoroisuuteen yksinäisyyden haasteesta tulee meidän kaikkien yhteinen asia. Kohtaamattomuus satuttaa ja sairastuttaa, mutta toisaalta arkisiin kohtaamisiin on jatkuvasti mahdollisuuksia.  

Asiantuntijailta yksinäisyydestä

Arvokas-ohjelma, Kaikille eväät elämään-ohjelma, Nyyti ry:n Yhdessä yhteisöksi -hanke sekä Helsingin kaupunginmuseo järjestivät Haluan sanoa sulle -asiantuntijaillan yksinäisyydestä Helsingissä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden päivänä 20.2.2020.

www.haluansanoasulle.fi

Miltä yksinäisyys tuntuu? Katso Fidelinen, Minkan ja Faizan tarinat. Tai muista ystävääsi viestillä!

Teksti: Kirsti Kuusterä, kuva: Salla Karjalainen