UP2US: Avoin kirje jokaisen lapsen ja nuoren oikeudesta seksuaalikasvatukseen
Alkuperäinen teksti: Pesäpuu ry, UP2US-hanke 30.9.2019.
Kohtaamme työssämme vuosittain satoja sijaishuollossa asuvia ja asuneita nuoria. Yhdessä nuorten kanssa teemme monenlaista kehittämis- ja vaikuttamistyötä. Tavoitteena on lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin vahvistuminen sekä ammattilaisten ja päättäjien osaamisen ja ymmärryksen lisääntyminen lastensuojeluun ja erityisesti sijaishuoltoon liittyvistä asioista.
Vuodesta 2018 alkaen olemme toteuttaneet lastensuojelun laitoshoidossa vertaisarviointeja, joissa sijaishuollossa asuvat nuoret pääsevät itse kertomaan omia kokemuksiaan arjestaan. Vertaisarvioinneissa kysymme nuorilta mm. siitä, puhutaanko sijaishuoltopaikassa seksuaalisuuteen, sukupuoleen, seksiin ja seksuaaliterveyteen liittyvistä asioista. Lähes jokainen näissä haastatteluissa kohtaamamme nuori (n=40+) on vastannut, että näistä asioista ei puhuta.
Tämä vastaus on yllättänyt meidät. Nuoret usein painottavat vielä sitä, että mistään näihin liittyvistä asioista ei puhuta. Jossain ehkä on saanut kondomeja mukaan, kun on lähtenyt viikonlopuksi sijaishuoltopaikasta muualle. Toisaalla taas on ollut mahdollista päästä testeihin, jos on epäillyt saaneensa sukupuolitaudin. Vertaisarviointeja on tähän mennessä toteutettu noin kymmenessä sijaishuoltopaikassa. Vain yhdessä sijaishuoltopaikassa vertaisarviointihaastatteluihin osallistuneet nuoret kertoivat, että seksuaaliterveyteen liittyvistä asioista on puhuttu useasti ja siihen liittyvistä asioista pystyy puhumaan avoimesti.
Vertaisarviointien ohella olemme satunnaisesti kyselleet erilaisissa kohtaamisissa sijaishuollossa tällä hetkellä asuvilta ja aiemmin asuneilta nuorilta, minkälaisia kokemuksia heillä on saadusta seksuaalikasvatuksesta. Saamiamme vastauksia yhdistää se, että kokemukset rajoittuvat koulussa pidettyihin yhteen tai kahteen terveystiedon tuntiin, jos niihinkään. Sijaishuoltopaikoissa seksistä, seksuaalisuudesta, sukupuolen moninaisuudesta ja seksuaaliterveydestä ei olla puhuttu. Kondomeja on saatettu antaa, mutta usein ei niitäkään.
Luonnollisestikaan emme voi tehdä koko Suomea ja lastensuojelun sijaishuoltoa koskevia yleistyksiä noin 100 nuoren kokemusten perusteella. Meistä on kuitenkin hälyttävää, että tämä asioista puhumattomuus on näin yhteisesti jaettu ilmiö sijaishuollossa asuvien ja asuneiden nuorten välillä. Seksuaalikasvatusta ei voida ulkoistaa kokonaan kouluun, vaikka toivomme toki, että sielläkin aiheesta keskusteltaisiin enemmän. Oikeus monipuoliseen seksuaalikasvatukseen ei voi olla kiinni myöskään siitä, ajattelevatko aikuiset, ettei seksi ole vielä kyseisen nuoren elämässä ajankohtaista.
Erilaisissa tutkimuksissa ja selvityksissä näkyy vahvasti lasten ja nuorten tarve saada ikätasoisesti seksuaalikasvatusta. Pelastakaa lapset ry:n vuonna 2018 julkaisemassa selvityksessä nostettiin esiin lasten ja nuorten kokema seksuaalinen häirintä digitaalisessa mediassa. Selvityksen mukaan suurin osa lapsista ja nuorista ei kertoisi seksuaalisesta häirinnästä aikuiselle. Lapsista ja nuorista myös yli 30 prosenttia kertoi, että he olivat nähneet viimeisen vuoden aikana toisten lasten ja nuorten tekemää seksuaalista häirintää. (Pelastakaa lapset ry 2018.) Myös vuoden 2019 kouluterveyskyselyn mukaan entistä useammat lapset ja nuoret kohtaavat seksuaalista häirintää. Yleisimmin seksuaalista häirintää kohdataan sosiaalisessa mediassa (THL 2019). Vuonna 2017 tehdyssä kouluterveyskyselyssä tuli esiin, että sijaishuollossa asuvilla nuorilla oli viisinkertainen riski joutua seksuaalisen väkivallan uhriksi verrattuna vanhempansa luona asuviin nuoriin (Ikonen 2017).
Näiden huolestuttavien tietojen valossa voidaan pohtia sitä, miten lapset ja nuoret edes uskaltaisivat tai kykenisivät näistä seksuaalisen häirinnän ja väkivallan kokemuksista puhumaan aikuisille, jos mistään seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ei juurikaan olla keskusteltu aiemmin. Nuorilla myös saattaa olla taustalla monenlaisia ja usein traumaattisia kokemuksia seksuaalisuuteen liittyvistä asioissa, mikä osaltaan vaikeuttaa asioista puhumista.
HTM Sami Isoniemi on tutkinut väitöskirjassaan sijaishuoltopaikasta luvatta poistumisia ja sinne palaamatta jättämisiä eli tutummin ”hatkoja”. Hänen tutkimuksessaan 200 hatkanneesta lapsesta tai nuoresta rikoksen uhriksi oli joutunut 61 henkilöä. Seksuaalinen hyväksikäyttö (16 lasta/nuorta) ja raiskaus (10 lasta/nuorta) olivat vakavampia tekoja, joita nämä lapset ja nuoret olivat kohdanneet. Isoniemen tutkimuksen mukaan todennäköistä on, että osa hatkaajista joutuu tarjoamaan seksiä (survival sex), esimerkiksi majoituksen hankkimiseksi. (Isoniemi, 2019, 160–163). Onko niillä lapsilla ja nuorilla, jotka joutuvat turvautumaan survival sexiin, tarvittavia tietoja esim. ehkäisystä tai niistä seurauksista, joita suojaamattomalla seksillä voi ylipäätään olla?
Vuonna 1987 Suomessa syntyneistä lapsista tehdyn rekisteripohjaisen seurantatutkimuksen pohjalta tehdyssä artikkelissa nousee esiin, että 25 ikävuoteen mennessä 24,9 prosentilla sijaishuollossa asuneista naisista oli tehty raskaudenkeskeytys. Niillä naisilla, jotka eivät olleet asuneet sijaishuollossa, raskaudenkeskeytyksiä oli tehty 8 prosentilla. Vastaavasti synnytyksiä oli 5,7 %:lla sijaishuollossa asuneista alle 18-vuotiaista. Niillä, jotka eivät olleet sijaishuollossa asuneet, synnytyksiä alle 18-vuotiaana oli 0,7%:lla. Alle 20-vuotiaina sijaishuollossa asuneilla oli synnytyksiä 18,7%:lla kuin vastaavasti muilla niitä oli 3,6%. (Kestilä ym. 2012, 7). Olisi varmaan monimutkaisten asioiden liiallista yksinkertaistamista todeta, että jos ehkäisystä ja turvallisesta seksistä ei puhuta sijaishuollossa se voi näkyä myös näissä tilastoissa. Vai onko?
Edellä esitetyt tutkimusnäytöt vahvistavat sen, kuinka tärkeää kaikkien lasten ja nuorten mutta erityisesti sijaishuollossa asuvien lasten ja nuorten kohdalla on monipuolinen ja ikätasoinen seksuaalikasvatus ja seksuaaliterveydestä puhuminen. Usein myös on niin, että seksuaalisuudesta puhuttaessa sen moninaisuus, monenlaiset kokemukset ja varsinkin henkinen puoli jää itse seksistä ja ehkäisyyn liittyvistä asioista puhumisen varjoon.
Seksuaalikasvatus on myös osa isompaa kasvatusteemaa, ja se liittyy vahvasti nuoren itsetuntoon, itsensä arvostamiseen ja oman kehonsa kunnioittamisen opetteluun. Nuorella voi olla seksuaalisuudesta monenlaisia vahingollisia malleja, joilla nuori voi vahingoittaa tahattomastikin sekä muita että itseään. Seksuaalisuus pitäisi nähdä yhtä tärkeänä ja tarpeellisena kasvatuksen osa-alueena, kuin mikä tahansa muukin arkielämässä tarvittava taito ja osaaminen. Pahimmillaan kaikki muut elämän osa-alueet menettävät merkityksensä, jollei nuori opi arvostamaan itseään, omaa seksuaalisuuttaan ja kehoaan. Tämä myös altistaa monenlaiselle hyväksikäytölle.
Edellä kuvailtuja teemoja toivovat ja ovat jääneet kaipaamaan monen ikäiset lastensuojelun sijaishuollosta itsenäistyneet ja aikuistuneet ihmiset. Tämä liittyy vahvasti myös lastensuojelun sijaishuollon vaikuttavuuteen. Nämä samat ihmiset seurustelevat, ovat avo- ja aviopuolisoita, saavat lapsia ja/tai etsivät edelleen omaa itseään ja seksuaalisuuttaan. Jotta he voisivat mahdollisimman turvallisesti ja luotettavasti elää toisen ihmisen rinnalla ja kiinnittyä pysyviin ihmissuhteisiin sekä katkaista ylisukupolvisia taakkasiirtymiä, tulisi heillä olla myös eheä ja positiivinen kuva omasta itsestään, kehostaan ja seksuaalisuudestaan.
Tiedostamme, ettemme ole seksuaalikasvatuksen emmekä seksuaaliterveyden asiantuntijoita. Haluamme kuitenkin haastaa jokaisen lasten ja nuorten kanssa työskentelevän aikuisen pohtimaan omalla kohdallaan seksuaalisuuteen ja sukupuoleen liittyviä asioita. Mikä on oma suhteeni seksiin ja seksuaalisuuteen? Onko minun helppo/vaikea puhua aiheesta? Koenko tarvitsevani lisätietoa tai mahdollista lisäkoulutusta seksuaalisuuteen, seksuaaliterveyteen tai -kasvatukseen liittyen? Kun aikuinen on mahdollisimman tietoinen omista asenteistaan, arvoistaan ja omasta suhteestaan edellä mainittuihin asioihin, hän pystyy helpommin myös kohtaamaan erilaisia lapsia ja nuoria seksuaalisen kasvuun liittyvissä kysymyksissä.
Seksuaaliterveys kuuluu tasavertaisesti jokaiselle lapselle ja nuorelle ja se on yhtä tärkeä kasvatuksen ja opetuksen osa-alue kuin fyysinen ja psyykkinen terveys. Nuorten kanssa työskentelystä saatujen kokemusten ja nuorten itsensä esittämien toiveiden mukaan parhaiten toimii avoin, kaikkia kunnioittava keskustelu. Avoimessa ja kannustavassa ilmapiirissä nuoret uskaltavat kysyä, ihmetellä ja keskustella.
Kirjoittajat:
Katriina Nokireki
Onni Westlund
Johanna Liukkonen
UP2US-hanke, Pesäpuu ry
Tässä vielä vinkkilistaa, joista voi aloittaa aiheeseen perehtymisen:
- Väestöliitto
- Sexpo-säätiö
- Seta
- Nuorten Exit tarjoaa 13–29 -vuotiaille tietoa omista rajoista sekä tukea tilanteissa, joissa omia rajoja on rikottu.
- Kumita, yläkouluille suunnattu seksuaalivalistuskampanja.
- Terveyden ja hyvinvoinnin laitos: Seksuaalikasvatus
Lähteet:
- Isoniemi (2019): Sijaishuoltopaikasta poistuminen ja sinne palaamatta jääminen poliisin lastensuojeluviranomaiselle antaman virka-avun näkökulmasta. Väitöskirja. Vaasan yliopisto.
- Pelastakaa lapset ry (2018): Selvitys: Lasten ja nuorten kokema seksuaalinen häirintä ja siihen liittyvä kiusaaminen mediassa.
- Ikonen, Hietamäki, Laakso, Heino, Seppänen & Halme (2017): Sijoitettujen lasten ja nuorten hyvinvointi: Kouluterveyskyselyn tuloksia.
- Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (2019): Kouluterveyskysely.
- Kestilä, Väisänen, Paananen, Heino & Gissler (2012): Kodin ulkopuolelle sijoitetut nuorina aikuisina: Rekisteripohjainen seurantatutkimus Suomessa vuonna 1987 syntyneistä.